Päivän saalis

Olen jo muutaman vuoden ajan kerännyt sekä postikortteja että kiiltokuvia. Kuvassa on tänään postista tullut lähetys. Nettihuutokaupat ovat tulleet kovin tutuiksi :) Pidän vanhoista joulu- ja pääsiäiskorteista. Muitakin kiinnostavia aiheita on - liiankin paljon. En osaa rajata keräilyä. Tila tahtoo loppua kesken ja korttitaskuja saa olla jatkuvasti ostamassa. Kaupoissa asioidessa aina jumiudun korttitelineiden ääreen. Minkä sille voi, että kuvat kiinnostavat.

Keräilyharrastus on mukavaa. Koskaan ei tiedä mistä ja millainen kokoelmista puuttuva kortti tai kiiltokuva tulee vastaan.

Rakkaus rotuun

Vuosi 1984 oli kohtalokas. Silloin hankin ensimmäisen ikioman koirani ja roduksi valikoitui englanninbulldoggi. Se tuntui täyttävän ne toiveet, joita minulla koiran suhteen oli. Ja se oli menoa se. Nyt 25 vuotta myöhemmin rotu on edelleen sama. Sateenkaarisillalle olen joutunut viisi rakasta saattelemaan. Tällä hetkellä sohvanvaltaajia löytyy kaksi, seitsemän vuotias Kylli ja 11 viikkoinen Hilma. Vauhtia ja vaaratilanteita ei puutu. Meillä pätee sanonta "mitä isot edellä sitä pienet perässä". Niin paljon on maailmassa asioita, jotka junioria hämmästyttää ja kummastuttaa :) Eikä tule emännänkään aika pitkäksi.

Sallittu houkutus?

Ainahan minä olen makeasta tykännyt, mutta nyt olen jäänyt ihan koukkuun tummaan suklaaseen. Sitä pitää olla aina kaapissa ja mielellään useampaa eri sorttia. Ja terveellistäkin se on. Sillä edellytyksellä, ettei syö puolta levyä kerrallaan...

Ihana aurinko

Huusholli pitäisi laittaa kuntoon, mutta likaisten ikkunoitteni läpi paistaa niin ihana aurinko, että taidan lähteä reippailemaan. Ehkä sen jälkeen jaksaa jotain kotihommiakin tehdä.

Eilen ystäväni osti minulle kimpun valkoisia tulppaaneja, lempikukkiani. Alan uskoa, että kevät tulee ja energiatasoni toivottavasti nousee. Niin paljon kivaa tekemistä olisi kunhan vain viitsisi.

Tästä se alkaa, vai alkaako?

Peukalo keskellä kämmentä ja atk-taidot olemattomat. Mutta blogin pitämistä ajattelin yrittää.


Huvikumpu nimi juontaa lapsuuteni rakkaasta kirjasta, Peppi Pitkätossusta. Itse en valitettavasti asu vanhassa puutalossa, vaan kerrostalossa betonilähiössä. Mutta boheemin luonteeni johdosta täälläkin on kaikki vinksin vonksin...


Tällä hetkellä en työpäivän jälkeen ehdi tehdä paljon muuta kuin hoitaa koiranpentuani, suloista ruttunaamaa sekä aikavampaa kaveriaan. Siitä kun talossa on viimeksi ollut pentu, on jo seitsemän vuotta. Melkein ehdin jo unohtaa millaista lätäköiden siivoamista, ruokkimista ja opettamista tämä on. Niin ainutkertaista kuin tämä onkin, haaveilen jo ajasta kun penska on aikavampi ja minä ehdin lukea, kirjoittaa kirjeitä, tai ylipäätään keskittyä johonkin, ilman että tarvitsee toisella silmällä katsoa, mitä termiitti on tekemässä.