En ole erityisemmin helteen ystävä, mutta täytyyhän kauniista kesäpäivistä nauttia. Kotona olisi ollut yhtä sun toista puuhaa, mutta vietin muutaman tunnin kuljeskelemalla verkkaisesti lähiympäristössä. Vaikka rakastankin keskustan vanhoja taloja, en ikinä voisi asua keskellä kaupunkia. Tarvitsen luontoa ja eläimiä ympärilleni. Luonnosta saan kaipaamaani mielenrauhaa. Pieniä oravanpoikasia, ruotohäntiä, oli hauska seurata.
Kulkuni johti myös läheiseen uurnalehtoon. Useammallakin haudalla oli enkelipatsaita, joista muutaman ikuistinkin. Kauniita. Kävin myös pitkästä aikaa mummoni haudalla. Omaa hautaa tai hautakiveä hän ei halunnut. Niinpä hän lepääkin muistolehdossa muiden seurassa. Vain nimilaatta kivessä, kuten hän tahtoi.
Nuorena kuolleiden haudoista tuli haikea ja hieman ahdistunutkin olo. Harvoin muistaa olla kiitollinen siitä, että on saanut jo puoli vuosisataa täällä maan päällä tallustella. Ja matka jatkuu. Vaikeudet on tehty voitettaviksi.
