Kävin tänään extempore päivällä vanhempieni luona kahvilla. Kävelin sinne, mutta jalassa oli liian ohuet sukat, joten varpaat palelivat. Otin kameran mukaan, mutta ei tullut vastaan mitään erityisen kiinnostavaa. Tuosta vaaleanpunaisesta talosta oli pakko ottaa kuva. Mun ihannekotini on rintamamiestalo, jossa on iso piha. Totuin lapsena siihen, että pihalla oli omenapuita, marjapensaita, peruna- ja mansikkamaa. Pihakoivussa oli linnunpönttö ja siinä pesi yleensä kottarainen. Eipä niitä ole vuosikausiin näkynyt. Kannat lienevät pienentyneet roimasti ympäristön muuttumisen myötä.
Varmaankin kuuluu tähän ikään, että miettii "vanhoja hyviä aikoja". No, en tiedä olivatko ne aina niin hyviä, mutta joskus tuntuu, että nykyisessä muutosvauhdissa ei tahdo pysyä mukana. Eikä myöskään kestää epävarmuutta mikä on tälle päivälle ominaista. Vaan minkäs teet. Roikut mukana tai tiput pois. Mä yritän roikkua edelleen.
