Olen täälläkin kertonut paineista oppia uusi työni. Kunnollista perehdytystä ei ole ollut ja otaksutaan, että opin 1,5 kuukaudessa valtavan määrän uutta asiaa.
Aloin saada vakavia stressioireita ja lääkäri antoikin tänään loppuviikon sairaslomaa. Iltapäivällä sain soiton, että työsuhteeni on koeajalla purettu. Eli tässä sitä nyt ollaan 1.9. lukien ekaa kertaa elämässään työttömänä.
Ei aina mene niin kuin Strömsössä. Luulin löytäneeni vihdoin oman alani ja toivotun kokoaikatyön, mutta en ollutkaan oikea tyyppi tuolle paikalle.
No, nyt täytyy katsella, minnekä päin tästä mennään. Helppoa ei tulle olemaan, mutta luotan siihen, että elämä kantaa :)
Sain äidiltä ja isältä tällaisen parvekekukan nimpparieni kunniaksi. Keltainen väri piristää :)
