sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kevättä kohti

Tällaiseen lumiukkoon törmäsin päivänä muutamana kävelylenkillä. Lieneekö enää pystyssä kun on ollut niin suojasäät.

Odotan kovasti kevättä, valoa ja sen myötä toivottavasti lisääntyvää energiaa. Olen ollut aivan puhki. Väsynyt, mikään ei kiinnosta eikä mitään ylimääräistä saa aikaseksi. Töissä ollut pidemmät päivät, kun on yksi ollut vuosilomalla ja Kylli-mummelin vatsalaukun kaasuuntuminen uusiutui. Tämän viikon olen vetänyt työpäivät nukkuen öisin alle viisi tuntia. Aluksi en uskaltanut nukkua ja sitten oli unirytmi ihan sekaisin. Perjantaina tuntui siltä, että jos joku sanoo yhdenkin väärän sanan,niin lyön. Liika on liikaa. Uutta työtä ei vaan löydy. Yritän pysyä posiviitisena, mutta ei se aina tahdo onnistua. En tiedä, kauanko jaksan. Kesäloma saisi jo tulla.

Hyvä ystäväni menetti äkillisesti jouluaattona rakkaan koiransa. Murhe oli suuri. Nyt kuitenkin talossa on taas ilo ylimmillään, kun tällainen uutta kotia kaipaava kaunokainen otti paikkansa ystäväni  kainaloisena.



Toivon, että voisin kirjoittaa positiivisia ja hyviä asioita tänne. Nyt niitä ei ole muuta kuin se, että Kyllin olotila on kohtalaisen hyvä. Yritän työntää pois mielestä sen, että tilanne voi muuttua radikaalisti koska tahansa.