lauantai 17. syyskuuta 2011

Pitkä viikonloppu edessä



Flunssa ei onneksi vielä ole iskenyt täydellä teholla, joten saanen nauttia vapaasta, pitkästä viikonlopusta. Yritän rentoutua ja  levätä, mutta myös saada jotain aikaseksi. Nukuin pitkät yöunet ja äsken käytiin Hilman kanssa metsikössä kävelemässä. Nyt istun teekuppi nenän alla ja aion tehdä jälleen yhden työhakemuksen. Sitten ruokaostoksille.

Syksy on lempivuodenaikani. Luonto hiljenee ja siellä vallitsee jonkinasteinen melankolia. Puut ja kivet ovat minulle tärkeitä, liian vähän arvostettuja ainakin asuinalueellani - samoin kuin eläimet ja kasvit.

Pahoitin jälleen kerran mieleni. Isäni on aina ollut erittäin hallitseva. Ihminen, joka tietää kaiken kaikesta ja jonka mielipide on ainoa oikea. Vaikka olen yli 50-vuotias, edelleenkin hän tietää paremmin miten minun tulisi elää ja mitä esimerkiksi tarvitsen mukaani muuttaessani väliaikaisasuntoon remontin alta. Päädyin iskemään luurin korvaan. Ei kauniisti tehty, mutta en jaksa. Olen aina ollut se ns. kilttityttö, joka oli koulussa hyvä ja teki kaiken oikein. Pikkusiskoni on ollut kapinallinen, oman tiensä kulkija. En haluaisi pahoittaa vanhempieni mieltä, mutta heidän pitäisi tajuta se, että jokainen elää oma elämäänsä. En myöskään pidä siitä, että minulle aina huudetaan. Se kun on isäni tapa kommunikoida.

Olipa hieman erilainen postaus tällä kertaa. Oli vaan pakko avautua tännekin. Oikein mukavaa, aurinkoista viikonloppua :)



torstai 15. syyskuuta 2011

Väsyttää, mutta posti piristää...

En enää tiedä, onko työpaikan tilanne se asia, mikä mua väsyttää, mutta alkaa tympiä, kun en jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään. Eihän elämä voi olla tällaista, että sitä raahautuu aivan väsyneenä kotiin, istuu zombina sohvalla ja nukahtelee. Vähät harrastuksetkin kärsivät energian puutteesta.

No, päivää piristi Sannalta tullut kuorellinen kortteja, joista laitan muutaman makupalan näytille:


Ihana Pekka Töpöhäntä, jota ihailin Sannan blogissa sekä muumit.


Aina yhtä rakkaat Lisi Martin ja Jenny Nyström


sitten herkempää osastoa. Keiju ja kaunis suojelusenkeli


ja vielä kaunis enkelikortti ja uusi kiiltokuva-aiheinen kortti kokoelmiin

Vielä yksi ostokortti eBaystä, ettei ihan liian hempeäksi mene


Huomisen päivän kun jaksaisi, niin sitten onkin kolme vapaapäivää. Tarttis saada kerättyä energiaa...

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Mukava viikonloppu

Huomaan, että työ vie energiani, sillä viikonlopun tullessa piristyn kummasti. Olimme eilen Hilman kanssa Tuomarinkartanossa näyttelyssä. Meni hienosti. Hilma oli toiseksi paras narttu häviten rotunsa parhaaksi valitulle junnunartulle. Serti meni hiuksen hienosti ohitse.

Eilen illalla oli draamaa. Käytin vielä ennen nukkumaanmenoa aamuyöstä Hilman ulkona. Kerrostalomme edessä jalkakäytävällä aloin kuulemaan karmivaa huutoa. Ihmettelin, kuka on pulassa. Yhtäkkiä nurkan takaa juoksi henkensä hädässä kani törmäten jalkoihini ja perässä kettu. Kani pääsi pusikkoon piiloon ja kettu meidät nähdessään kääntyi kannoillaan. Me Hilman kanssa oltiin silmät teevadin kokoisina. Tilanne oli hetkessä ohi. En ole tiennyt, että kanit huutavat enkä kyllä toiste haluaisi tuota ääntä kuulla.

Olen tehnyt työhakemukset nrot 122-127. Saisi jo pikkuhiljaa tulla tuloksia...

Ilma on ollut mitä ihanin. Käveltiin Hilman kanssa vielä jäljellä olevassa metsässä. Nautin syksyn tuoksuista ja väreistä. Nyt kotitöiden kimppuun. Niitä onkin rästissä melko paljon, kun en ole viikolla saanut mitään aikaseksi. Hilma lepäilee tuolilla. Mikäs ollessa, kun ollaan ulkoiltu ja vatsa on täynnä :)