Lepää rauhassa M

Kuulin uutisen,  jota en tajua ja epäilin, ettei olisi totta, mutta uskottava se on. Tuttuni yli 20 vuoden takaa on kuollut. Välimme menivät poikki muutama vuosi sitten,  joten en tiedä, mitä tapahtui. Viesti tuli mutkien kautta.

Kiitos M niistä vuosista, kun oltiin ystäviä. Polttelin eilen muistoksesi kynttilää ja mietin, kuinka epäreilua on, että elämä päättyy 40-vuotiaana. Lepää rauhassa.

Postikorttipostia ja putkiremonttia

Nyt on sitten selvinnyt, että asuntoni on oltava tyhjä 17.10. Ja kellarikomerot tyhjennettävä tämän kuun loppuun mennessä. Paljon on hoidettavaa ja tehtävää. Eilisen postauksen jälkeen tuli posteljooni. Hänelläpä olikin mukanaan paljon korttipostia. Tässä muutamia makupaloja:

Tällaisia sain korttiringin Pirjo-Liisalta:

Kirja-aiheiset kortit kiinnostavat, koska rakastan kirjoja ja tietysti satuja ja ihania kuvituksia

Kiiltokuva-aiheisia kortteja tuli myös lisää kokoelmaan

Toinenkin korttirinkiläinen eli Marita lähetti minulle kuorellisen kortteja. Tässä pari mieluisinta, kiiltokuva-aihe sekä Helge Arteliuksen kortti

Kiitos kumpaisellekin ihanasta postista. Myös pari ostokorttia putosi postiluukusta, Kristiinaa ja Mauri Kunnasta :)

Tämän päivän ihana uutinen on se, että sain erään ystäväni miehen kautta pitkään haluamani levysoittimen ja tietty kaiken muun tarpeellisen, jotta voin kuunnella vinyylilevyjä. Pitää vaan odotella ensi vuoden puolelle, kun nyt ei kannata asentaa laitteita, kun ne joudun kohta kuitenkin pakkaamaan pois. Mutta onpahan jotain kivaa odotettavaa ja levyjähän voi esim. kirpputoreilta tällä välin hankkia.

Mieli matalalla

Tänään olen vapaapäivällä, jotta ehdin putkiremontista kertovaan tiedotustilaisuuteen.

Eilen töistä tullessa oli oman, Helsingin toiseksi suurimman, koirapuiston isoista kuusista kaadettu neljäsosa. Joka paikassa puupinoja ja tutut, vihreät maisemat raiskattu ja entisiä. Näky oli lohduton. Tilalle tulee asuntoja. Uusia asukkaita odotetaan 800. Tulen asumaan todennäköisesti parikin vuotta rakennustyömaiden ympäröimänä. Lisäksi tietty oma putkiremontti, mitä pakoon joudun parin kuukauden kuluessa. Yritän miettiä, missä Hilman kanssa voisimme kävellä, kun ei houkuttele tehdä lenkkejä jalkakäytävällä liikenteen melussa ja saasteissa. Mua ahdistaa, mutta minkäs teet. Sopeuduttava on, vaikka sydän itkee.

Laitetaan nyt kuitenkin parit postikortit viimepäiviltä piristämään ankeaa oloa.

Tämän Ilona Sampovaaran kortin ostin lauantaina näyttelystä. Nuo silmät ovat niin vangitsevat

Tällainen ihana kortti tuli korttiringin Paulalta, joka on Ranskassa käymässä

Lisäksi olen netistä huutanut nämä kaksi. Lisi Martinin ja Lennart Heljen kortit ovat ihania.

Tykkään joistakin Kaj Stenwallin korteista. Tämä tosin on lähdössä hyvälle ystävälle lahjaksi kirjan mukana. Kortin nimi on: Jonkinasteinen yhteys. Toivon, että mullakin olisi yläkertaan jonkinasteinen yhteys, jotta toiveeni vihdoin toteutuisivat. Eilen tein taas pari työhakemusta ja mol:n sivujen kautta CV:ni johdosta tuli pari yhteydenottoa. Mahdotonta kylläkin päästä tutustumaan työpaikkaan klo 15, kun työaika on yleensä 18.20 asti :( Eli se siitä... Yritän pysyä toiveikkaana, vaikka nyt onkin ympäristössä tapahtuvien muutosten ja töitten alkamisen johdosta mieli matalalla. Kuinka nopeasti tilanne vaihtuukaan. Vielä viikonloppuna olin onnellinen, kun vietin viimeisiä lomapäiviä.

Kaikesta huolimatta, yritän rämpiä päivä kerrallaan eteenpäin. Vaihtoehtoja kun ei ole.

Oli ihana viikonloppu. Nyt paluu karuun arkeen

Vietin ihanan viikonlopun hyvän ystäväni luona yökylässä. Hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja leffa. Lisäksi sain niska-hartiahieronnan, mikä tulikin todella tarpeeseen. Kävimme taidenäyttelyssä ja ostoksillakin. Minä sitten tykkään Ilona Sampovaaran tauluista. Hauskoja  ja värikkäitä. Kamera ei ollut mukana - tuskin olisi saanut kuvatakaan. Mutta tältä näytti näyttelyn kutsukortti:

Viime vuonna ostin korvakorut ja tänä vuonna tällaisen kaulakorun



Koska kyseessä on oma rotuni, tykkään erityisen paljon korusta.

Blogikirjoittelu saattaa vähentyä, kun työt alkoivat ja arki-illat jäävät lyhyiksi työaikojeni takia. Eka päivä meni joten kuten, vaikka en oikein edellisenä yönä saanut nukuttua - tuttua. Vaikka kaikki tietämäni konstit oli käytössä, tuli pyörittyä tukka sekaisena ja nihkeänä koko yö.

Tänään sydämeni on särkynyt. Lähistöni vanhat puut saavat väistyä asutuksen tieltä, se on ollut tiedossa. Mutta nyt kun osa puista on jo kaadettu, näky on lohduton. Jotkut puut ovat 100-vuotiaita. Oravat ovat jo alkaneet tehdä talvipesiään, huonosti käy. Ja vieläkin huonommin käy siileille. Ei tuosta hävityksestä hengissä selviä :( Mulla on ollut niin ahdistunut olo, että olen ihan fyysisesti pahoinvoiva. Muuta ei voi kuin sopeutua, vaikka itku kuristaa kurkkua :( En tiedä, minnepäin koiran kanssa lähtisi kulkemaan, ettei tarvitsisi katsella tuota näkyä.