Olen jo muutaman vuoden ajan kerännyt nostalgisia kiiltokuvia. Tämän päivän lapset eivät niistä tiedä mitään, mutta ne kuuluivat kiinteästi minun lapsuuteeni paperinukkien ohella. Muistan elävästi, kuinka kuvat olivat kaupassa silkkipaperin sisällä laatikoissa. Sieltä sai valita mieleisensä. Vieläkin tunnen nenässäni paperin tuoksun.
Valitettavasti omat lapsuudenaikaiset kiltsut ovat kadonneet. Ainakin osa niistä taisi tuhoutua, kun punatiikeri kollimme Tomppa oli käynyt jostain syystä pissalla kenkälaatikossa, missä kuvia säilytettiin.
Minulla oli tapana ostaa Huuto.netistä kirjoja ja kerran aloin tutkia, mitä muita osastoja siellä on. Bongasin kiiltokuvat ja sieltä lapsuudesta tutun kuvan. Se oli menoa se. Nyt 30 kansiollista myöhemmin totean addiktoituneeni kiiltokuviin. Lapsuuteni kuvien lisäksi alkoivat ns. antiikkiset kuvat kiinnostaa. Nykyajan kiiltokuva-arkkejakin löytyy muutama mapillinen, mutta paperi on ohutta eivätkä väritkään ole niin kauniita kuin suosikeissani, 50-60-luvun kuvissa.
Eilinen päivä meni vaihturikansion järjestelemisessä. Kyllä, luitte oikein. Me aikuiset "tytöt" järjestämme kiiltokuvatapaamisia, joissa vaihtelemme omia tuplakappaleitamme tai keräilyyn soveltumattomia kuvia. Seuraava isompi tapaaminen on toukokuussa, joten piti saada vaihdettavat kiltsut järjestykseen.
Täältä lisää tietoa tapaamisesta: