Taas vuoden vanhempi

Tulipa taas lauantaina yksi vuosi lisää mittariin. Nyt niitä on jo viiskymmentäyksi. Kuvassa olen hyvän ystäväni porokoira Martan kanssa. Kävin pikavisiitillä toisen ystäväni suomenpystykorva Anun kanssa.

Ei tullut tänä vuonna juhlittua sen kummemmin. Toista oli viime vuonna. Enpä tiennyt, että kylässä käyneet työkaverini olisivat vuoden kuluttua entisiä työkavereitani. Mutta mitä menneistä. Nokka kohti uusia seikkailuja.  Tälläisen kivan yllätyksen posteljooni toi perjantaina ystävältäni Jaanalta

Eihän noita ihania ruusuja malta tarkoitukseensa saippuana käyttää. Ainakin vielä ovat koristeena kylppärissä.

Mielenkiinnolla odotan, millaisen raportin saan ensi vuoden lokakuun 17 päivä elämästäni tehdä. Uskoisin, että paljon hyviä asioita on elämällä tarjota.

Hiljaiseloa ja voimaruokaa

Olen viime päivinä ottanut aika iisisti. Olen kuunnellut rentoutusmusiikkia, lukenut ison pinon sisustus- ja naistenlehtiä, jotta saan ne kiertoon äidilleni ja siskolleni. Polttanut suitsukkeita ja kynttilöitä. Maannut shakti-matolla. Käänsin olohuoneen ruokapöydän ikkunaan päin. Ruokaillessa on kiva katsella parvekkeeni istutuksia ja vastapäisen pihan puita. Olen ostanut paljon voimaruokaa; punajuuria, lanttua, porkkanoita, perunaa, sipulia. Täytyy käyttää hyväksi juureksia, kun on niiden aika. Ja edullisiakin ovat. Kävin pitkästä aikaa hyvän ystävän kanssa kävelyllä. Tuli tehtyä reipas 1,5 tunnin lenkki luonnonhelmassa - tekipä hyvää. Olen taas tehnyt pari työhakemusta ja saanut myös pari "valintamme ei tällä kertaa ..." - viestiä. Toivottomaltahan tämä näyttää, mutta uutta hakemusta vaan peliin.

Kävelykaverini oli löytänyt nämä kuvan purkit roskiksesta ja muisti minut - purkkihullun. Kauniit pikkupurnukat. Kyllä niille jotain käyttöä löytyy.
Energiaa pitäisi saada hieman lisää, nyt on niin hidas vaihde päällä. Mutta ei kai se haittaa. Minnekäs tässä kiire, valmiissa maailmassa.

"Huuhaa" messuilla

Leimautumisen uhallakin kerron, että olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni Hengen ja tiedon messuilla. Paljon olisi ollut tarjolla mielenkiintoisia hoitoja, ihania kirjoja, puhdasta ruokaa ym. mutta haaveeksi jäi suurin osa. Yhden miniluennon kävin kuuntemassa ja ostin rentoutuskasetin,  "toivomuskiven" sekä krysokolla (sinivihreän turkoosi) luonnonjalokiven muutaman entuudestaan hankitun seuraksi. Myös kaulakoru ja kurkun karheuteen sisäisesti nautittavat Kähinä-tippat (ihana nimi) lähtivät mukaan. Tuote sisältää kihokkiuutetta.
Kiinnostamaan jäi mm. Aura-kuva, jonka aion joskus käydä otattamassa. Muutamaa kirjaa ja enkelikortteja aion Kirjamessuilta katsoa, kun jäivät mieleen ja mietityttämään.
Minua kiinnostaa kovasti kaikki henkinen, vaikka uskonto ei niinkään ole se minun juttuni. Tarjonta on moninaista ja kaikesta pitäisi osata poimia ne omimmat asiat ja sopeuttaa ne käytännön elämään. Yksi ehkä mieleenpainuvimmista kokemuksista oli vajaa vuosi sitten osallistuminen meedio Marja Pennasen tilaisuuteen. Vakuutuin siitä, että emme ole täällä yksin eikä kaikki lopu kuolemaan. Yhtä vakuuttunut olen siitä, että oma asennoituminen asioihin vaikuttaa hyvinvointiimme valtavasti. Ajatuksissa piilee voimaa. Voimauttavia ajatuksia yritän ottaa käyttöön, niille on aina tarvetta.