Tilannepäivitystä

On kulunut melko pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin kuulumisiani. Kaikenlaista on tapahtunut. Aloitetaanpa työasioista. Sain sen osa-aikaisen työpaikan asiakaspalvelussa. Olen pari päivää ollut lähinnä kuunteluoppilaana. Kunhan jouluhässäkästä selvitään, alan opetella uutta työtä. Tunteet ovat jostain syystä ristiriitaiset. Olen kiitollinen työpaikasta, mutta toisaalta paljon pienentynyt toimeentulo ja toisenlainen työ kuin mitä olen tehnyt ja hakenut pistävät mietityttämään. Lisäksi työ on melko iltapainotteista, joten ajankäyttö täytyy miettiä ihan uusiksi. Aika näyttää, mitä tästä tulee. Nyt mennään näillä eväillä eteenpäin.

Hilman jalka on melkein parantunut. Olemme jonkin verran jo lenkkeilleetkin. Pientä ontumista on vielä havaittavissa. Virtaa on neidillä riittänyt ihan kiusaksi asti, huokaus.

Hieman kulttuuriakin on tullut harrastettua. Kävin Postimuseossa katsomassa Joululehdet - lukemista kansalle näyttelyn. Rakastan kaikkea jouluaiheista. Olen kyseisessä paikassa käynyt joskus katsomassa joulukorttinäyttelyn ja nyt siis vuorossa joululehdet. Sillä hetkellä ei ollut muita asiakkaita, joten sain ihan itsekseni kierrellä, katsella kuvia ja kuunnella joululauluja. Kivasti rauhoitti mieltä. Harmi, etten muistanut ottaa kameraa mukaan.

Perjantaina olin kuuntelemassa Nosturissa Raskasta Joulua -konserttia. Minulle eka kerta. Pari entistä työkaveria houkuttelivat mukaan. Ja olikin mielenkiintoinen kokemus. Joululauluja hevimusiikin tahtiin. Pidin kovasti.

Lauantaina kävin aivan ihanan idyllisessä puutalossa myyjäisissä, joiden tuotto meni kodittomien espanjalaisten koirien hyväksi. Mm. tällaista sieltä löytyi:

Eli villasukat, mehiläisvahakynttiöitä, kuusenkoristeita ja joulupussukka. Myyjäisissä oli oikein mukava fiilis ja kuulin juuri, että tuottoakin tuli roimasti. Monia koiria pystytään auttamaan :)

Tähän loppuun vielä kuva Hilmasta uuden lelunsa kanssa. On tuliaisia Hgin Messukeskuksen koiranäyttelystä. Loput lelut paketoidaan joulupukinkonttiin aattoiltaa odottamaan.

Onnea ja onnettomuutta

Olen varovaisen toiveikas. En vielä edes uskalla ajatella asiaa loppuun. Näyttäisi nimittäin siltä, että olisin löytämässä työpaikan. Osa-aikainen tosin eikä toimistotyötä, kuten tähän asti, mutta eipä valinnanvaraa niin paljon ole. Toimeentulo pienenee tuntuvasti, mutta ei ansiosidonnainen päivärahakaan suuren suuri ole. Ja pysyisin työelämässä kiinni. Voihan sitä jatkaa työpaikkojen hakua, kuten tähän asti. Nyt tosin reilut 50 hakemusta tehneenä, olen huomannut melko toivottomaksi työn saamisen. Katsotaan, miten asiat etenevät.

Edellä oleva oli sitä onnea ja sitten onnettomuutta, jota on tullut Hilman tuottamana. Neiti on varsinainen ohjus ja tykkää kovasti juosta vapaana. No, eilen juoksenneltiin ja olisikohan astunut johonkin pahasti pellolla pimeässä, kun alkoi hieman ontua kotiinpäin käveltäessä. Ja ei riittänyt pikku ontuminen, vaan kohta käveltiin toinen etujalka ilmassa. Oli tosi kipeä koko illan. Neiti ei juuri liikkunut ja kiljahti heti, jos yritti vähänkään varata jalalle. Aamulla käytiin lääkärissä. Luita ei näyttäisi olevan poikki, ehkä olkanivelen ristisiderevähtymä. Nyt kipulääkettä, parin viikon liikuntatauko (helpommin sanottu kuin tehty). Katsotaan alkaako parantumaan.

On taas niin kotoisaa

Onpa taas kotoinen olo, kun tytöt palasivat. Hoidossa vierähti lopulta yli kaksi viikkoa. Koskaan en ole ollut paria päivää kauemmin koirattomana.
Oli toisaalta melko vapauttavaa olla piittaamatta kellosta. Jos oli huono ilma, ei tarvinnut laittaa nenäänsä ovesta ulos. Mahtui löhöämään sohvalle pitkin pituuttaan ja sai syödä herkkuja ihan rauhassa. Mutta, mutta. Kyllähän elämästä jotain puuttui. Tytöillä oli kuljetuspalvelu ja kun huomasivat olevansa kotikulmilla, tulivat juoksujalkaa omaan rappuun. Hyvä, että vanhempani pysyivät hihnan päässä mukana :) Jälleennäkemisen riemu oli valtava. Hilma on koko illan tuonut minulle leluja heiteltäväksi ja Kylli on tyytyväisenä kuorsannut sohvalla, huitoen välillä kovasti tassullaan. Halipula näköjään on kova. No, se asia on "mamman" helppo korjata :)

Tunteiden ja fiilisten vuoristoradalla

Tuntuu kuin olisin vuoristoradalla. Välillä on fiilis, että periksi ei anneta ja kyllä elämä järjestyy. Sitten taas voin muutaman päivän olla surullinen ja jotenkin lamaantunut. Ei vaan jaksaisi mitään. Tekisi mieli vetää peitto korville ja nukkua huonojen päivien ohi. Mutta ilmeisesti tämä on vain elämää. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut myös outoa, kun koirat ovat olleet hoidossa. Uskoisin nyt toipuneeni leikkauksesta niin paljon, että tytöt voisivat tulla kotiin. Saa taas normaalin päivärytmin mihin olen tottunut. Ja ennen kaikkea tulee ulkoiltua enemmän. Ilman koiria ei vaan saa aikaseksi lähteä lenkille - varsinkaan huonolla säällä. Kyllä koira on hyvä ulkoiluttaja.

Tein taas muutaman työhakemuksen hieman erilaisiin tehtäviin. Ei ole edes kokemusta kaikkiin, mutta ei se ota jos ei annakaan. Muutahan ei voi kuin yrittää sitkeästi, vaikka kuinka välillä tympisi selata nettiä ja tehdä hakemuksia.

Nämä ruukut joku oli ystävällisesti jättänyt näkyville roskakatokseemme. Nappasin ne siitä heti  mukaani. Toiset tykkää siitä, että kaikki kukkaruukut ovat samaa väriä ja mallia. Minulle sopii erittäin hyvin eriparisuus ja värien kirjo :) Tyhjänä ovat vielä toistaiseksi, mutta eiköhän niille käyttöä löydy.

Parvekkeeni on sekoitus kesäkukkia ja kanervia. Tässä yksi sinnikäs, joka ei talven tuloa pelkää

Aion kyllä ensi kesänäkin hankkia pelargonioita. Tämä oli eka kerta ja todella positiivinen yllätys, että noinkin kauan jaksaa kukkia ja ilahduttaa kauneudellaan.

Sunnuntaina olin pienimuotoisessa kiiltokuvakeräilijöiden tapaamisessa. Onneksi voimme vaihdella kuvia, ettei ihan kaikea tarvitse rahalla ostaa. Tällaiset kuvat tarttuivat matkaan ja ehdin ne jo laittaa omille paikoilleen kansioihin

Taas alkaa uusi viikko. Toivon löytäväni hyvän draivin ja fiiliksen ja että teillä muillakin olisi oikein antoisa viikko.

Täällä taas, I'm back

Tulipa pidettyä pieni blogitauko. Kuvien ottaminen ei näin pimeään vuodenaikaan tahdo onnistua ilman salamavaloa, eikä ole ollut mitään uutta kerrottavaa. Työnhaku ei ole vieläkään onnistunut, ei edes haastatteluihin pääsy, mutta tällaista se tänäpäivänä on.

Olin alkuviikosta Naistenklinikalla leikkauksessa. Jännitti kovasti, kun oli ensimmäinen kerta sairaalassa eikä ole koskaan nukutettu. Ei tullut edellisenä yönä uni silmään. Mutta hyvinhän se lopulta meni. Onneksi olikin päiväkirurginen toimenpide ja kun sain äitini luokseni yöksi, pääsin jo samana päivänä kotiin. Mukavampi on kotona toipua. Koirat ovat olleet tänään jo viikon "mummolassa" hoidossa. En olisi pystynyt koiria ulkoiluttamaan. Pikkuhiljaa itsekin yritän hiljalleen köpötellä ulkona ja kerätä voimia, mihin auttaa varmasti oikeanlainen ruoka, esim. tällainen:

Tykkään kovasti kaikenlaisista mössöistä. Helppoa, hyvää ja terveellistä. Pakastimesta on ollut hyvä ottaa sulamaan viime kesänä keräämiäni villivadelmia ja tehdä omia jogurttisekoituksia. Lisäksi ostin lisää vitamiineja, jotta kroppa pääsee kunnolla toipumaan. Turvotus vatsan alueella on vielä valtava. Verkkareita kummempia housuja en pysty pitämään.

Kuten monesti olen sanonut, minusta on kiva nähdä muiden kirjahyllyjä ja - pinoja ja saada niistä hyviä lukuvinkkejä. Sunnuntaisin katselen usein telkkarista Kirjakausi ohjelmaa. Viimeksi siinä esiteltiin Johanna Holmströmin Camera Obscruda novellikokoelma. Aihe vaikutti rankalta, mutta kiinnostavalta. Kirjasta ei taida vielä olla suomennosta, joten täytyy odotella, jotta siihen voisi tutustua. Omassa kirjapinossani odottavat mm. nämä kirjat:

Lisäksi kirjastosta pitäisi hakea varaamani Alan Weismanin kirja Maailman ilman meitä. On pitänyt jo pitkään tutustua tuohon kirjaan.

Aloitin viikko sitten lintujen talviruokinnan läheisessä metsikössä. Ja hyvin on ruokavieraita käynyt. Oravat yrittävät kylläkin rohmuta kaiken sapuskan. Puun alla on usein pudonneita siemeniä syömässä valtava rusakko. Pitäisi kehitellä mustarastaille jokin ruokasysteemi, kun eivät lintulaudoilla käy. Onko kellään mitään ideaa?

Nyt täytyy lähteä tekemään pieni kävely valosaan aikaan ja sen jälkeen enkuntehtävien kimppuun. Opiskelukaverit avuliaasti tekstasivat läksyt. En jää jälkeen, vaikka tämän viikon tunti jäikin väliin.

Oikein hyvää uutta alkavaa viikkoa kaikille :)

Kaikkea pientä kivaa

Olen aivan hämmästynyt, kun lauantaina Kirjamessuilla käydessäni mukaan tarttui vain yksi kirja;

Kuvien takia tämän ostin. Olen joskus nähnyt Marita Liulian mielenkiintoisia töitä ja koska Tarot-kortit kiinnostavat, oli tämä kirja ostettava. Muita kirjaostoksia harkitsin niin tarkkaan, että jäivät loppujen lopuksi tekemättä.

Mutta, mutta jos ei kirjoja, niin sitten jotain muuta. Ystäväni houkutteli minut Musiikkimessujen puolelle kuuntelemaan Club for Fiven esitystä. Olin aivan myyty. Tämä yhtye oli  minulle uusi tuttavuus. Levyn ostin samantien ja sain siihen vielä nimmaritkin esiintyjiltä. Aivan loistava levy, suosittelen lämpimästi kaikille acapella-musiikista pitäville.
Muutama postikortti, yksi uusi kelttiläis-kaulakoru ja enkelikortit löytyivät myös laukusta kun messujen sulkemisaikaan pysäkille kävelin. Niin paljon olisi ollut katseltavaa ja tutkittavaa, mutta yksi päivä ei siihen riittänyt.

Tänään olen tehnyt pari kivaa huomiota luonnossa. Lähipuistossa oli taas närhi. Useimmiten olen vain äänen kuullut, mutta nyt näin myös itse linnunkin. Nauroin myös talitintille, joka istahti kadun viereen pysäköidyn auton peilin päälle. Ihmettelin asiaa, kunnes lähemmäs tultuani huomasin, että matkustajan puolella hansikaslokeron päällä oli jonkun eväsleivät. Kylläpä tintit ovat tarkkanäköisiä :)

Kiva viikonloppu tulossa

Olen huomenna menossa ex-työkaverini - nykyisen hyvän ystäväni - kanssa Kirjamessuille. Maltillisella mielellä ja kukkarolla ajattelin olla liikenteessä, mutta katsotaan nyt miten käy. Kävin piiiiiiitkästä aikaa hakemassa Alkosta valkoviinipullon ja mukaan tarttui myös Irish Creamia, nam. Ajattelin tänään ja huomenna pari lasillista nautiskella kynttilänvalossa.
Eilen päästiin Kyllin kanssa kyydillä rokotukseen. Ei maksanut kun 40 euroa. Mielestäni edullista. Nyt on taas rokotussuoja uusittu seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.

päivän pieni ilo:  Yhdestä lehdestä kasvattamistani santuista yksi on tehnyt ensimmäisen kukkansa. Haalean lilan. Olin liikuttunut moisesta yritteliäisyydestä  keskellä pimeää syksyä, sniff.

OIKEIN HAUSKAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! LEVÄTKÄÄ JA KERÄTKÄÄ VOIMIA

Pikainen linkki

http://kootutmurut.blogspot.com/

En nyt ehdi mitään muuta kirjoittelemaan, mutta täällä on kiva arvonta.

Olen tänään

- Valvonut ja myös nukkunut myöhään
- Hakenut neljää työpaikkaa ja tulostanut kiinnostavien paikkojen tietoja
- Kuunnellut musiikkia ja tanssinut sen tahdissa
- Nähnyt pihapiirimme citykanin ihanan pienen poikasen :)
- syönyt purjo-perunasosekeittoa ja pannukakkua omenahillon kera
- pessyt pyykkiä
- ulkoillut koirien kanssa räntäsateessa taskulampun varjossa
- ajatellut positiivisia ajatuksia ja ollut kiitollinen

Tämän päivän mieluisia kuvia

Kuten jossain vanhemmassa postauksessani kerroin, kuvat ovat sanojen lisäksi olleet aina tärkeitä minulle. Seiniltäni löytyy paljon grafiikkaa ja vielä enemmän tulee löytymään sitten, kun pystyn taas ostamaan taidetta. Postikortit ja kiiltokuvat ovat myös tärkeitä minulle. Perjantaina käväisin kirjastossa ja 0,50 euron hinnalla lähti mukaan kirja, josta löytyy tämä kuva:

Sehän on  Nopolan siskosten kirjasta Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljllä. Tekstiä en ole vielä lukenut, mutta olen aivan myyty Markus Majaluoman kuvituksiin. Niiden huumori vaan uppoaa minuun, ei voi mitään.

Toiset hyvin tärkeät ja käytössä olleet kuvat löytyvät tästä

Juu, aikoja sitten ostetut Tarot-kortit ovat olleet käytössä viime aikoina ja ihan pelottavan hyvin ne ovat vastauksia antaneet kysymyksiini. Sain pohtimisen aihetta ja ehkä uusia toimintatapojakin. Enkelikortit yritän saada Kirjamessuilta ostettua.

Kuvittajista tuli vielä mieleen, että Kaarina Kaila, Heli Pukki ja Beatrice Potter ovat myös ikisuosikkejani.
Hei te, jotka tunnette lasten kirjoja, antakaapa vinkkejä kivasti/kauniisti kuvitetuista kirjoista.

Taas vuoden vanhempi

Tulipa taas lauantaina yksi vuosi lisää mittariin. Nyt niitä on jo viiskymmentäyksi. Kuvassa olen hyvän ystäväni porokoira Martan kanssa. Kävin pikavisiitillä toisen ystäväni suomenpystykorva Anun kanssa.

Ei tullut tänä vuonna juhlittua sen kummemmin. Toista oli viime vuonna. Enpä tiennyt, että kylässä käyneet työkaverini olisivat vuoden kuluttua entisiä työkavereitani. Mutta mitä menneistä. Nokka kohti uusia seikkailuja.  Tälläisen kivan yllätyksen posteljooni toi perjantaina ystävältäni Jaanalta

Eihän noita ihania ruusuja malta tarkoitukseensa saippuana käyttää. Ainakin vielä ovat koristeena kylppärissä.

Mielenkiinnolla odotan, millaisen raportin saan ensi vuoden lokakuun 17 päivä elämästäni tehdä. Uskoisin, että paljon hyviä asioita on elämällä tarjota.

Hiljaiseloa ja voimaruokaa

Olen viime päivinä ottanut aika iisisti. Olen kuunnellut rentoutusmusiikkia, lukenut ison pinon sisustus- ja naistenlehtiä, jotta saan ne kiertoon äidilleni ja siskolleni. Polttanut suitsukkeita ja kynttilöitä. Maannut shakti-matolla. Käänsin olohuoneen ruokapöydän ikkunaan päin. Ruokaillessa on kiva katsella parvekkeeni istutuksia ja vastapäisen pihan puita. Olen ostanut paljon voimaruokaa; punajuuria, lanttua, porkkanoita, perunaa, sipulia. Täytyy käyttää hyväksi juureksia, kun on niiden aika. Ja edullisiakin ovat. Kävin pitkästä aikaa hyvän ystävän kanssa kävelyllä. Tuli tehtyä reipas 1,5 tunnin lenkki luonnonhelmassa - tekipä hyvää. Olen taas tehnyt pari työhakemusta ja saanut myös pari "valintamme ei tällä kertaa ..." - viestiä. Toivottomaltahan tämä näyttää, mutta uutta hakemusta vaan peliin.

Kävelykaverini oli löytänyt nämä kuvan purkit roskiksesta ja muisti minut - purkkihullun. Kauniit pikkupurnukat. Kyllä niille jotain käyttöä löytyy.
Energiaa pitäisi saada hieman lisää, nyt on niin hidas vaihde päällä. Mutta ei kai se haittaa. Minnekäs tässä kiire, valmiissa maailmassa.

"Huuhaa" messuilla

Leimautumisen uhallakin kerron, että olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni Hengen ja tiedon messuilla. Paljon olisi ollut tarjolla mielenkiintoisia hoitoja, ihania kirjoja, puhdasta ruokaa ym. mutta haaveeksi jäi suurin osa. Yhden miniluennon kävin kuuntemassa ja ostin rentoutuskasetin,  "toivomuskiven" sekä krysokolla (sinivihreän turkoosi) luonnonjalokiven muutaman entuudestaan hankitun seuraksi. Myös kaulakoru ja kurkun karheuteen sisäisesti nautittavat Kähinä-tippat (ihana nimi) lähtivät mukaan. Tuote sisältää kihokkiuutetta.
Kiinnostamaan jäi mm. Aura-kuva, jonka aion joskus käydä otattamassa. Muutamaa kirjaa ja enkelikortteja aion Kirjamessuilta katsoa, kun jäivät mieleen ja mietityttämään.
Minua kiinnostaa kovasti kaikki henkinen, vaikka uskonto ei niinkään ole se minun juttuni. Tarjonta on moninaista ja kaikesta pitäisi osata poimia ne omimmat asiat ja sopeuttaa ne käytännön elämään. Yksi ehkä mieleenpainuvimmista kokemuksista oli vajaa vuosi sitten osallistuminen meedio Marja Pennasen tilaisuuteen. Vakuutuin siitä, että emme ole täällä yksin eikä kaikki lopu kuolemaan. Yhtä vakuuttunut olen siitä, että oma asennoituminen asioihin vaikuttaa hyvinvointiimme valtavasti. Ajatuksissa piilee voimaa. Voimauttavia ajatuksia yritän ottaa käyttöön, niille on aina tarvetta.

Paremmalla mielellä tänään

Olin jo paremmalla mielellä tänään, vaikka ilma olikin kamala. Suunnittelin kuntosalille lähtöä, mutta en viitsinyt myrskyyn ja sateeseen lähteä rämpimään.
Sain tehtyä taas pari työhakemusta, jippii! Pidän muutaman päivän taukoa, sillä selasin paikat läpi, eikä siellä mitän kovin kiinnostavaa ollut.
Eilen illalla tullessani enkun tunnilta näin viereisen rapun edessä siilin! Koko kesänä ei ole mitään havaintoja ollut, vaikka olemme vuosikaudet ruokkineet kerrostalomme pihalla siilejä. Niitä on ollut useampi ja myös poikueita ovat tehneet. Nyt on tainneet citykanit valoittaa entisen siilin pesän kaadettujen oksien alla. Minulla oli kaapissa kesällä ostettua kissanruokaa (siis siileille varattu, kissoja ei enää ole). Juoksin äkkiä sisälle ja laitoin ruokaa lautaselle. Vein sen hieman sivummalle rhodopensaiden alle. Sitten vaan käsineet käteen ja siili samaan paikkaan. Jätin sen rauhaan ja myöhemmin koiria ulos viedessä tarkastin tilanteen - lautanen oli tyhjä :)
Tänään vein heti kun alkoi hämärtää samaan paikkaan lautasellisen ruokaa. Lähdin koirien kanssa ulos ja takaisintullessa huomasin, että siellä siili oli syömässä. Tuli hyvä mieli. Täytyy yrittää jonkin aikaa viedä ruokaa, jotta saa tarpeeksi massaa selviytyäkseen talvehtimisesta.
Kyllä sitä voi tulla hyvä mieli pienistä asioista. Mutta hyvä niin.

Niitä koiria sitten...

Täällä kaipailtiin koirieni kuvia. Eläinten viikon kunniaksi muutama otos koirista. Yleensä en itsestäni kuvia laita, mutta nyt vertailun vuoksi pari. Kylläpä olen vanhentunut ja ennen kaikkea läskistynyt muutamassa vuodessa, kun vertaa noita kuvia. Kumpikin on otettu rodun erikoisnäyttelyssä. Ensimmäisessä olen Hilman kanssa viime kesänä rodun erikoisnäyttelyssä. Ja toisessa edesmenneen Mimmin kanssa veteraaniluokassa niin ikään erikoisnäyttelyssä muutama vuosi sitten.
Muuta kerrottavaa ei tänään ole. Olen hieman alakuloinen. En jaksaisi selata työpaikkasivuja ja tehdä hakemuksia, kun  ei tärppää millään. Ja jos en tee hakemuksia, on huono omatunto. Varsinainen kierre.

Keittelin muuten ensimmäistä kertaa mung-papuja. Tähän mennessä olen syönyt vaan kyseisten papujen ituja, mistä pidän kovasti. Nyt on monta annosta papuja pakkasessa, sen kun ottaa ja heittää ruoan sekaan.

Oli synkkä ja myskyinen yö ...

Kyllä on jaksanut sataa viime yöstä lähtien. Täysikuutakaan ei näkynyt. Koirat eivät ole halunneet pistää nenäänsä ovesta ulos. Uusilla kumisaappailla olisi ollut käyttöä. Onneksi lätäköihin astumista vältellen vanhoillakin saappailla pysyivät jalat kuivina.
En ole tehnyt mitään ihmeempää. Piti olla sekä lauantaille että sunnuntaille ohjelmaa, mutta viikolla peruuntuivat. Viikonloppu on mennyt mm. tämän rekvisiitan kanssa:

Eli terveellisiä välipaloja. Hyvää musiikkia ja mielenkintoinen kirja sekä suitsukkeita. Lisäksi olen maannut shaktimatolla rentoutumassa ja nukkunut melko pitkiä yöunia. Kokeilin Ratula-ohjelman reseptiä, eli valmistin ruokaa punajuuresta. Hyvää tuli. Tosin mukaelin hieman ohjetta ja lisäsin Aura-juustoa. Homejuusto sopii mielestäni hyvin punajuuren kanssa.
Toivottavasti ensi viikko ei ole näin sateinen että pääsisi ulkoilemaankin kunnolla.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Olen taivaissa ja leijun ...

Luulin, ettei tänään olisi muuta kommentoitavaa kuin kiiltokuvat  - kuinka väärässä olin. Nyt odottelen malttamattomana ensi kesää... Fan clubilaisena sain hankittua liput itselleni ja bestikselleni ensi vuoden elokuun konserttiin. Edellisestä bändin näkemisestä onkin kulunut jo yli 10 vuotta. En voi uskoa todeksi. Paikat eivät liene mitkään huippuhyvät, mutta mitä siitä. Penkki on takapuolen alla. Enää en jaksa nurmella seisoskella. Varmaan tunnistatte mistä on kyse.

Lapsuuden tärkeitä kiiltokuvia osa II

Tarkoitus ei ole tehdä Huvikummusta pelkästään kiiltokuvablogia, mutta kun ei ole mitään erikoisempaa kerrottavaa tänään, ajattelin laittaa vielä muutamia rakkaita 1950-luvun saksalaisia kiiltokuviani näytille. Näyttääkö tutulta? Samalla heitän haasteen muille bloggaajille; jos sinulla on tallessa kiiltokuvia, laitapa niitä esille muiden ihailtavaksi.

Lapsuuden tärkeitä kiiltokuvia osa I

Ajattelin esitellä muutaman satojen (tai oikeammin tuhansien) kiiltokuvien kokoelmastani. Kuvat ovat 1950-luvulta saksalaista tuotantoa. Kustantaja on AFKH (Arthur F. Krüger, myöhemmin pelkkä Krüger). Olen  aina pitänyt erityisesti eläinaiheisista kiltsuista ja nelkuista eli neliömäisistä. Kukka-aiheet kiinnostivat vähiten.

Lapsena en tietystikään tunnistanut kustantajia ym. mutta ei sen väliä ollut. Riitti, että kuva oli nätti ja niitä liimattiin muistokirjoihin ja vaihdeltiin ystävien kanssa tekemällä esim. taitetusta Aku Ankasta sellainen vaihtarisysteemi. En muista, oliko sillä joku nimikin.

Aikuisiässä olen saanut  paljon uutta tietoa ja osaan jo tunnistaa erimaalaisia kuvia ja kustantajia. Ja jos bloggaajissa on muita kiiltokuvista kiinnostuneita, laittakaa ihmeessä sivuillenne esille aarteitanne. Nämä minun ottamani kuvat kiiltävät ikävästi, mutta parempia otoksia en saanut.