Yrittänyttä ei laiteta

Tulipa tehtyä taas yksi työhakemus. Ehkä mut joku joskus huomaa. Syksy toi tullessaan myös Työväenopiston englanninkielen kurssin. En ehtinyt koulussa juurikaan enkkua lukea, joten on ihan hyvä kerrata asioita. Ja se on ihan kivaakin, ei liian tiukkapipoista touhua. Vakiparini ei näköjään jatkanutkaan opiskelua, mutta onneksi tutustun nopeasti uusiin ihmisiin. Läksyt tahtovat jäädä viimetippaan eikä tule tarpeeksi luetuksi sanoja ja kielioppia. Mutta ehkäpä tästä vielä aktivoidun entisestään.

Äiti kävi eilen ulkoiluttamassa Kyllin ja Hilman. Tuli bussilla ja vei tytöt eri aikaan ulos, kun ovat niin erilaisia energialtaan ja äitini pelkäsi, ettei pärjää kahden kanssa. Isäni on jonkun kaverinsa mökillä remonttia tekemässä, eikä näin ollen päässyt mukaan avuksi. Kyllä mulla on ihanat vanhemmat. Ilman heitä en enkun tunnillekaan olisi päässyt, kun sinne on töistä suoraan kiirehdittävä.

Viikko on jo puolessa välissä ja viikonloppu edessäpäin. Mikäs tässä on ollessa. Alla olevat kuvat eivät liity mitenkään tähän tekstiin. Miina Äkkijyrkän (en osaa kutsua häntä uudella nimellään) vasikat ovat aina kuuluneet suosikkeihini. Kun ostoskeskus puretaan, pitää näillekin keksiä uusi sijoituspaikka. Nyt ovat ohikulkureittini varrella. Toivottavasti jatkossakin pystyn niitä ihailemaan. Tuovat aina hyvää mieltä tullessaan.

Lintujen laulua ei juurikaan enää kuule. Tämäkin asunto, missä kirjosieppo kesällä pesi, on jo tyhjä.

                                           

                                                 

Eräs syksyinen aamu

Läheisessä puistikossa on harvennettu puita. Kylli ja Hilma osallistuvat mielellään puiden jälkikäsittelyyn.

Kesä meni ja syksy tuli

Helteinen kesä on takanapäin. Blogini ei ole virallisesti ollut tauolla, mutta enpä ole saanut aikaseksi kirjoittaa tai kuvata mitään. Pitäisi aktivoitua taas.

Elämäni kulkee päivästä toiseen samanlaisena. Kokoaikaista työtä en yrityksistä huolimatta ole vielä löytänyt. Liikaa hakijoita ja minulla ehkä liikaa ikää ja liian vähän koulutusta. Mahdoton yhtälökö? Joskus mieli on maassa eikä jaksaisi mitään, mutta sitten taas yritän aktivoitua ja ajatella mitkä kaikki asiat elämässäni on kunnossa. Yhtä tunteiden vuoristorataa tämä viimeksi kulunut vuosi elämässäni on ollut.

Kesän kohokohta oli 20.8., kun olin Stadikalla katsomassa U2:sta. Vuotta aikaisemmin olin ostanut lipun ja vihdoin koitti kauan odotettu päivä. Eikä ollut pettymys. Jokaisen euron väärti oli tuo konsertti.

Hilman kanssa ollaan käyty pari kertaa näyttelyssä. Eilen neiti yllätti Hakunilassa saaden ekan serttinsä ja oli PN2. Kameraa ei tietty ollut mukana, mutta kasvattaja varmasti ottaa virallisen sertikuvan kaunokaisesta.

Olin tänään Benitan ja porokoira Martan kanssa keskustassa piknikillä. B oli tehnyt ihanaa pizzaa ja omenapiirakkaa, nam ja maiskis. Kävimme katsomassa Senaatintorilla United Buddy Bearsit, joita oli 142 kpl, yhtä monta kuin YK:n jäsenvaltioita. Kovasti ne ihmisiä kiinnostivat. Suomen karhu oli minulle pettymys. Tässä muutama kuva minua eniten miellyttäneistä karhuista: