Yrittänyttä ei laiteta

Tulipa tehtyä taas yksi työhakemus. Ehkä mut joku joskus huomaa. Syksy toi tullessaan myös Työväenopiston englanninkielen kurssin. En ehtinyt koulussa juurikaan enkkua lukea, joten on ihan hyvä kerrata asioita. Ja se on ihan kivaakin, ei liian tiukkapipoista touhua. Vakiparini ei näköjään jatkanutkaan opiskelua, mutta onneksi tutustun nopeasti uusiin ihmisiin. Läksyt tahtovat jäädä viimetippaan eikä tule tarpeeksi luetuksi sanoja ja kielioppia. Mutta ehkäpä tästä vielä aktivoidun entisestään.

Äiti kävi eilen ulkoiluttamassa Kyllin ja Hilman. Tuli bussilla ja vei tytöt eri aikaan ulos, kun ovat niin erilaisia energialtaan ja äitini pelkäsi, ettei pärjää kahden kanssa. Isäni on jonkun kaverinsa mökillä remonttia tekemässä, eikä näin ollen päässyt mukaan avuksi. Kyllä mulla on ihanat vanhemmat. Ilman heitä en enkun tunnillekaan olisi päässyt, kun sinne on töistä suoraan kiirehdittävä.

Viikko on jo puolessa välissä ja viikonloppu edessäpäin. Mikäs tässä on ollessa. Alla olevat kuvat eivät liity mitenkään tähän tekstiin. Miina Äkkijyrkän (en osaa kutsua häntä uudella nimellään) vasikat ovat aina kuuluneet suosikkeihini. Kun ostoskeskus puretaan, pitää näillekin keksiä uusi sijoituspaikka. Nyt ovat ohikulkureittini varrella. Toivottavasti jatkossakin pystyn niitä ihailemaan. Tuovat aina hyvää mieltä tullessaan.

Lintujen laulua ei juurikaan enää kuule. Tämäkin asunto, missä kirjosieppo kesällä pesi, on jo tyhjä.