keskiviikko 25. marraskuuta 2009

On taas niin kotoisaa


Onpa taas kotoinen olo, kun tytöt palasivat. Hoidossa vierähti lopulta yli kaksi viikkoa. Koskaan en ole ollut paria päivää kauemmin koirattomana.
Oli toisaalta melko vapauttavaa olla piittaamatta kellosta. Jos oli huono ilma, ei tarvinnut laittaa nenäänsä ovesta ulos. Mahtui löhöämään sohvalle pitkin pituuttaan ja sai syödä herkkuja ihan rauhassa. Mutta, mutta. Kyllähän elämästä jotain puuttui. Tytöillä oli kuljetuspalvelu ja kun huomasivat olevansa kotikulmilla, tulivat juoksujalkaa omaan rappuun. Hyvä, että vanhempani pysyivät hihnan päässä mukana :) Jälleennäkemisen riemu oli valtava. Hilma on koko illan tuonut minulle leluja heiteltäväksi ja Kylli on tyytyväisenä kuorsannut sohvalla, huitoen välillä kovasti tassullaan. Halipula näköjään on kova. No, se asia on "mamman" helppo korjata :)

maanantai 23. marraskuuta 2009

Tunteiden ja fiilisten vuoristoradalla

Tuntuu kuin olisin vuoristoradalla. Välillä on fiilis, että periksi ei anneta ja kyllä elämä järjestyy. Sitten taas voin muutaman päivän olla surullinen ja jotenkin lamaantunut. Ei vaan jaksaisi mitään. Tekisi mieli vetää peitto korville ja nukkua huonojen päivien ohi. Mutta ilmeisesti tämä on vain elämää. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut myös outoa, kun koirat ovat olleet hoidossa. Uskoisin nyt toipuneeni leikkauksesta niin paljon, että tytöt voisivat tulla kotiin. Saa taas normaalin päivärytmin mihin olen tottunut. Ja ennen kaikkea tulee ulkoiltua enemmän. Ilman koiria ei vaan saa aikaseksi lähteä lenkille - varsinkaan huonolla säällä. Kyllä koira on hyvä ulkoiluttaja.

Tein taas muutaman työhakemuksen hieman erilaisiin tehtäviin. Ei ole edes kokemusta kaikkiin, mutta ei se ota jos ei annakaan. Muutahan ei voi kuin yrittää sitkeästi, vaikka kuinka välillä tympisi selata nettiä ja tehdä hakemuksia.


Nämä ruukut joku oli ystävällisesti jättänyt näkyville roskakatokseemme. Nappasin ne siitä heti  mukaani. Toiset tykkää siitä, että kaikki kukkaruukut ovat samaa väriä ja mallia. Minulle sopii erittäin hyvin eriparisuus ja värien kirjo :) Tyhjänä ovat vielä toistaiseksi, mutta eiköhän niille käyttöä löydy.

Parvekkeeni on sekoitus kesäkukkia ja kanervia. Tässä yksi sinnikäs, joka ei talven tuloa pelkää


Aion kyllä ensi kesänäkin hankkia pelargonioita. Tämä oli eka kerta ja todella positiivinen yllätys, että noinkin kauan jaksaa kukkia ja ilahduttaa kauneudellaan.

Sunnuntaina olin pienimuotoisessa kiiltokuvakeräilijöiden tapaamisessa. Onneksi voimme vaihdella kuvia, ettei ihan kaikea tarvitse rahalla ostaa. Tällaiset kuvat tarttuivat matkaan ja ehdin ne jo laittaa omille paikoilleen kansioihin


Taas alkaa uusi viikko. Toivon löytäväni hyvän draivin ja fiiliksen ja että teillä muillakin olisi oikein antoisa viikko.