Olen jo muutaman vuoden ajan kerännyt nostalgisia kiiltokuvia. Tämän päivän lapset eivät niistä tiedä mitään, mutta ne kuuluivat kiinteästi minun lapsuuteeni paperinukkien ohella. Muistan elävästi, kuinka kuvat olivat kaupassa silkkipaperin sisällä laatikoissa. Sieltä sai valita mieleisensä. Vieläkin tunnen nenässäni paperin tuoksun.
Valitettavasti omat lapsuudenaikaiset kiltsut ovat kadonneet. Ainakin osa niistä taisi tuhoutua, kun punatiikeri kollimme Tomppa oli käynyt jostain syystä pissalla kenkälaatikossa, missä kuvia säilytettiin.
Minulla oli tapana ostaa Huuto.netistä kirjoja ja kerran aloin tutkia, mitä muita osastoja siellä on. Bongasin kiiltokuvat ja sieltä lapsuudesta tutun kuvan. Se oli menoa se. Nyt 30 kansiollista myöhemmin totean addiktoituneeni kiiltokuviin. Lapsuuteni kuvien lisäksi alkoivat ns. antiikkiset kuvat kiinnostaa. Nykyajan kiiltokuva-arkkejakin löytyy muutama mapillinen, mutta paperi on ohutta eivätkä väritkään ole niin kauniita kuin suosikeissani, 50-60-luvun kuvissa.
Eilinen päivä meni vaihturikansion järjestelemisessä. Kyllä, luitte oikein. Me aikuiset "tytöt" järjestämme kiiltokuvatapaamisia, joissa vaihtelemme omia tuplakappaleitamme tai keräilyyn soveltumattomia kuvia. Seuraava isompi tapaaminen on toukokuussa, joten piti saada vaihdettavat kiltsut järjestykseen.
Täältä lisää tietoa tapaamisesta:
Kyllin iso pylly on niin ihana, että siitä ei osaa pitää näppejään erossa. Häntä muistuttaa tosin kulahtanutta tiskiharjaa, mutta väliäkös sillä. Nyt Hilma pääsee jo kapuamaan sohvalle. Joskus istuksitaan näinkin rauhallisesti.
En koskaan revi elävästä puusta oksia. Järkytyin tänään kun läheisessä puistossa oleva iso pajuvanhus oli ilmeisesti puisto-osaston toimesta puolitettu. Juurella oli monta paksua oksaa täynnä täyteläisiä, pulleita pajunkissoja. Ihan erilaisia kuin nuorten pajujen kissat. Pakkohan minun oli muutamia oksia pelastaa kotiin. En tiedä, mikä idea pajun amputoimisessa oli. Mielestäni ei ollut huonokuntoinen eikä vaaraksi kenellekään. Tuli paha mieli.
Tulipa tänään tehtyä Ruohonjuuressa kosmetiikkahankintoja. Syystä tai toisesta olen kovin mieltynyt ruusua sisältävään kosmetiikkaan. Tietysti tuli myös ostettua syötävää. Löysin mm. tyrnijauhetta, mitä olen pitkään etsinyt. 
Kaksi kuukautta sitten Hilma saapui taloon näin pienenä. Nyt painoa on jo yli 12 kg. Nopeasti tyttö kasvaa.
Minne se pieni koiranpentu katosi? Hilma pääsee jo omin avuin nojatuoliin "isosiskonsa" viereen. Sohva on toistaiseksi liian korkea, mutta ei varmaankaan kauan.
Taidemaalariiliiton teosvälitys on paha paikka. Liikaa houkutuksia ja vielä osamaksumahdollisuus.
Olen jo muutaman vuoden ajan kerännyt nostalgisia kiiltokuvia. Tämän päivän lapset eivät niistä tiedä mitään, mutta ne kuuluivat kiinteästi minun lapsuuteeni paperinukkien ohella. Muistan elävästi, kuinka kuvat olivat kaupassa silkkipaperin sisällä laatikoissa. Sieltä sai valita mieleisensä. Vieläkin tunnen nenässäni paperin tuoksun. 