Viime päivien ilonaiheita

Kestoilonaiheitani ovat musiikki, luonto ja kirjat (tietysti koirien lisäksi). Tiistaina tuli käytyä Simply Redin jäähyväiskonsertissa Hartwall Areenalla. Nautin täysin siemauksin. Eikä takamus tietenkään pysynyt penkissä. Jalat oli illalla hellinä, kun tuli tanssittua.

Pitkään odotin kirjakerhosta Anu Harkkin Unelmien kesäkoti-kirjaa. Kun ei itsellä mökkiä ole, täytyy ihailla kuvista muiden kesäpaikkoja. Kirja oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin.

Parempia aikoja odotellessa

Olen ollut jo pari viikkoa sitkeän flunssan kourissa. Työasiatkin pyörivät päässä. Kaiken kaikkiaan on ollut melko voimaton ja apaattinen olo. Tänään oli ihanan aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä. Lähdin katselemaan, mitä lähiympäristön luonnossa tapahtuu. Siivosin myös lintujen ruokintapaikan. Varmasti pärjäävät jo omillaan. Katsotaan sitten ensi talvena onko mahdollisuus jatkaa ruokintaa.

Tästä se uuden energian kerääminen alkaa. Kyllä aurinko antaa voimaa.

Uusia perheenjäseniä

Jostain syystä minua viehättävät kaikenlaiset omituiset otukset kuten akaattikotilot, joita minulla on ollut vuodesta 1987 lähtien.

Nyt oli jäljellä enää yksi. Hain sille tänään seuraksi viisi kodinvaihtajakotiloa. Oikein hyvin hoidettuja kavereita. Kiitos, että sain tarjota uuden kodin.

Minun makuuni pääsiäislammasta

Tulipa käytyä Haltialassa katsomassa lampaita ja karitsoja noin miljoonan lapsiperheen joukossa. Kuvista tuli valitettavan huonoja. En muista koska viimeksi olen navetassa käynyt. Harmittaa nuo muoviläpyskät lampaiden korvissa.

Mieluinen kirjalöytö

Tämä löytyi pilkkahintaan Hesyn kirpputorilta. Ihanan siisti vuoden 1969 painos.

Olisi kiva verrata uudempaan painokseen. Onkohan tehty paljon muutoksia/korjauksia?

Ei ihan vielä kesä

Eilen oli ihanan lämmin päivä. Tein puolentoista tunnin lenkin katsellen luonnon heräämistä. Peipot ovat sankoin joukoin saapuneet, samoin sepelkyyhkyjen tuttu kujerrus kuuluu. Tänään olikin vain muutama lämpöaste. Yskittää ja paleltaa. Ilmeisesti kevätflunssa aikoo iskeä.

Olen vieläkin vienyt linnuille ruokaa. Luonnostakin löytyisi ruokaa, mutta auringonkukansiemeniä on jäljellä. Ja lähistön oravat ovat tietysti saaneet osansa - ilmeisesti runsaan sellaisen - pulleita ovat. Haikeaa kun en tiedä onko tuota lehtoa enää ensi talvena olemassa. Onko kaikki puut jo kaadettu tulevan pientaloalueen vuoksi. En halua edes ajatella asiaa, niin raskaalta se tuntuu.

Tänään näin västäräkin, eli enää vähän, niin kesä on jo ovella.

Ja vaihteeksi koiruuksia...

Kyllin iso pylly on niin ihana, että siitä ei osaa pitää näppejään erossa. Häntä muistuttaa tosin kulahtanutta tiskiharjaa, mutta väliäkös sillä. Nyt Hilma pääsee jo kapuamaan sohvalle. Joskus istuksitaan näinkin rauhallisesti.

Hilma kävi eilen moikkaamassa vaariaan ja isomummia. Myös Bertta-sisko tuli kylään. Vauhtia ja vaaratilanteita oli riittämiin. Illalla uni maistuikin makeasti.