Myöhästyneet onnittelut rakkaalle mummelille

Kylli siirtyi 15.2. virallisesti veteraani-ikään. Lämpimät onnittelut. Toivon terveyttä ja pitkää ikää. Toivottavasti saan pitää sinut vielä luonani kauan. Olet rakas.

Kirjoja ja kirppistä

Olen nykyään käyttänyt myös kirjaston palveluja hyväksi. Tykästyin Tove Janssonin Kesäkirjaan. On ihanan pieni kirja ja hyvää työmatkalukemista bussissa. Hieman ikävä on entistä elämääni, jolloin ainakin kotimatkat kävelin ihania metsäpolkuja pitkin :(

Nämä tuli myös lainattua. Kummankin tosin haluaisin ihan omaksi hankkia.

Ikkunasta tuleva valo on raidoittanut kuvat, mutta antaa olla. Ihana, että aurinko joskus paistaa.

Tällaiset tuli kirja-alennusmyynnistä hankittua:

Hesyn kirppikseltä tarttui muutamalla eurolla matkaan hyvä hupullinen, oranssi takki sekä tämä, mikä oli pakko napata matkaan, mukihullu kun olen

Tuli niin nostalginen olo. Muppet Showta aikoinaan tuli paljonkin katseltua.

Tänään oli pyykkipäivä. Hilmalla on tapana kuolata ja nujuttaa pehmolelunsa ihan tönköiksi. Neidin ilmeestä olisi pitänyt saada kuva, kun katseli minun touhuani. Miksi mamma ripustelee mun leluja yläilmoihin?

Ja vielä parit postaukset tytöistä:

Kylli-mummukka vohki eteisessä olleesta roskapussista heti mieleisen purnukan itselleen. Ja Hilma tietty tarkistamassa tilanteen, minkä löydön Kyllikki teki.

Tytöt osaavat ottaa rennosti, krooooooh....

Vielä viime vuoden tunnelmia

Hyvää vuotta 2010 vaan kaikille! Edellisestä postauksesta onkin jo aikaa. En tajua, minne päivät kuluvat. Mitään en saa aikaseksi. Uusi työ tuntuu vievän voimia ja aivan erilaiset työajat ovat aiheuttaneet sen, etten saa soviteltua vapaa-aikaani kaikkea sitä, mitä kotona ollessani tein. Tietty ihan normaalia, mutta ponnistelen silti jatkuvasti mahduttaakseni elämääni muutakin kuin työn ja työmatkat.

Joulukin oli ja meni. Oli Hilma-neidin ensimmäinen. Hyvinhän tuo pakettien päälle ymmärsi. Tässä hieman joulutunnelmia:

Tilannepäivitystä

On kulunut melko pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin kuulumisiani. Kaikenlaista on tapahtunut. Aloitetaanpa työasioista. Sain sen osa-aikaisen työpaikan asiakaspalvelussa. Olen pari päivää ollut lähinnä kuunteluoppilaana. Kunhan jouluhässäkästä selvitään, alan opetella uutta työtä. Tunteet ovat jostain syystä ristiriitaiset. Olen kiitollinen työpaikasta, mutta toisaalta paljon pienentynyt toimeentulo ja toisenlainen työ kuin mitä olen tehnyt ja hakenut pistävät mietityttämään. Lisäksi työ on melko iltapainotteista, joten ajankäyttö täytyy miettiä ihan uusiksi. Aika näyttää, mitä tästä tulee. Nyt mennään näillä eväillä eteenpäin.

Hilman jalka on melkein parantunut. Olemme jonkin verran jo lenkkeilleetkin. Pientä ontumista on vielä havaittavissa. Virtaa on neidillä riittänyt ihan kiusaksi asti, huokaus.

Hieman kulttuuriakin on tullut harrastettua. Kävin Postimuseossa katsomassa Joululehdet - lukemista kansalle näyttelyn. Rakastan kaikkea jouluaiheista. Olen kyseisessä paikassa käynyt joskus katsomassa joulukorttinäyttelyn ja nyt siis vuorossa joululehdet. Sillä hetkellä ei ollut muita asiakkaita, joten sain ihan itsekseni kierrellä, katsella kuvia ja kuunnella joululauluja. Kivasti rauhoitti mieltä. Harmi, etten muistanut ottaa kameraa mukaan.

Perjantaina olin kuuntelemassa Nosturissa Raskasta Joulua -konserttia. Minulle eka kerta. Pari entistä työkaveria houkuttelivat mukaan. Ja olikin mielenkiintoinen kokemus. Joululauluja hevimusiikin tahtiin. Pidin kovasti.

Lauantaina kävin aivan ihanan idyllisessä puutalossa myyjäisissä, joiden tuotto meni kodittomien espanjalaisten koirien hyväksi. Mm. tällaista sieltä löytyi:

Eli villasukat, mehiläisvahakynttiöitä, kuusenkoristeita ja joulupussukka. Myyjäisissä oli oikein mukava fiilis ja kuulin juuri, että tuottoakin tuli roimasti. Monia koiria pystytään auttamaan :)

Tähän loppuun vielä kuva Hilmasta uuden lelunsa kanssa. On tuliaisia Hgin Messukeskuksen koiranäyttelystä. Loput lelut paketoidaan joulupukinkonttiin aattoiltaa odottamaan.

Onnea ja onnettomuutta

Olen varovaisen toiveikas. En vielä edes uskalla ajatella asiaa loppuun. Näyttäisi nimittäin siltä, että olisin löytämässä työpaikan. Osa-aikainen tosin eikä toimistotyötä, kuten tähän asti, mutta eipä valinnanvaraa niin paljon ole. Toimeentulo pienenee tuntuvasti, mutta ei ansiosidonnainen päivärahakaan suuren suuri ole. Ja pysyisin työelämässä kiinni. Voihan sitä jatkaa työpaikkojen hakua, kuten tähän asti. Nyt tosin reilut 50 hakemusta tehneenä, olen huomannut melko toivottomaksi työn saamisen. Katsotaan, miten asiat etenevät.

Edellä oleva oli sitä onnea ja sitten onnettomuutta, jota on tullut Hilman tuottamana. Neiti on varsinainen ohjus ja tykkää kovasti juosta vapaana. No, eilen juoksenneltiin ja olisikohan astunut johonkin pahasti pellolla pimeässä, kun alkoi hieman ontua kotiinpäin käveltäessä. Ja ei riittänyt pikku ontuminen, vaan kohta käveltiin toinen etujalka ilmassa. Oli tosi kipeä koko illan. Neiti ei juuri liikkunut ja kiljahti heti, jos yritti vähänkään varata jalalle. Aamulla käytiin lääkärissä. Luita ei näyttäisi olevan poikki, ehkä olkanivelen ristisiderevähtymä. Nyt kipulääkettä, parin viikon liikuntatauko (helpommin sanottu kuin tehty). Katsotaan alkaako parantumaan.

On taas niin kotoisaa

Onpa taas kotoinen olo, kun tytöt palasivat. Hoidossa vierähti lopulta yli kaksi viikkoa. Koskaan en ole ollut paria päivää kauemmin koirattomana.
Oli toisaalta melko vapauttavaa olla piittaamatta kellosta. Jos oli huono ilma, ei tarvinnut laittaa nenäänsä ovesta ulos. Mahtui löhöämään sohvalle pitkin pituuttaan ja sai syödä herkkuja ihan rauhassa. Mutta, mutta. Kyllähän elämästä jotain puuttui. Tytöillä oli kuljetuspalvelu ja kun huomasivat olevansa kotikulmilla, tulivat juoksujalkaa omaan rappuun. Hyvä, että vanhempani pysyivät hihnan päässä mukana :) Jälleennäkemisen riemu oli valtava. Hilma on koko illan tuonut minulle leluja heiteltäväksi ja Kylli on tyytyväisenä kuorsannut sohvalla, huitoen välillä kovasti tassullaan. Halipula näköjään on kova. No, se asia on "mamman" helppo korjata :)

Tunteiden ja fiilisten vuoristoradalla

Tuntuu kuin olisin vuoristoradalla. Välillä on fiilis, että periksi ei anneta ja kyllä elämä järjestyy. Sitten taas voin muutaman päivän olla surullinen ja jotenkin lamaantunut. Ei vaan jaksaisi mitään. Tekisi mieli vetää peitto korville ja nukkua huonojen päivien ohi. Mutta ilmeisesti tämä on vain elämää. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut myös outoa, kun koirat ovat olleet hoidossa. Uskoisin nyt toipuneeni leikkauksesta niin paljon, että tytöt voisivat tulla kotiin. Saa taas normaalin päivärytmin mihin olen tottunut. Ja ennen kaikkea tulee ulkoiltua enemmän. Ilman koiria ei vaan saa aikaseksi lähteä lenkille - varsinkaan huonolla säällä. Kyllä koira on hyvä ulkoiluttaja.

Tein taas muutaman työhakemuksen hieman erilaisiin tehtäviin. Ei ole edes kokemusta kaikkiin, mutta ei se ota jos ei annakaan. Muutahan ei voi kuin yrittää sitkeästi, vaikka kuinka välillä tympisi selata nettiä ja tehdä hakemuksia.

Nämä ruukut joku oli ystävällisesti jättänyt näkyville roskakatokseemme. Nappasin ne siitä heti  mukaani. Toiset tykkää siitä, että kaikki kukkaruukut ovat samaa väriä ja mallia. Minulle sopii erittäin hyvin eriparisuus ja värien kirjo :) Tyhjänä ovat vielä toistaiseksi, mutta eiköhän niille käyttöä löydy.

Parvekkeeni on sekoitus kesäkukkia ja kanervia. Tässä yksi sinnikäs, joka ei talven tuloa pelkää

Aion kyllä ensi kesänäkin hankkia pelargonioita. Tämä oli eka kerta ja todella positiivinen yllätys, että noinkin kauan jaksaa kukkia ja ilahduttaa kauneudellaan.

Sunnuntaina olin pienimuotoisessa kiiltokuvakeräilijöiden tapaamisessa. Onneksi voimme vaihdella kuvia, ettei ihan kaikea tarvitse rahalla ostaa. Tällaiset kuvat tarttuivat matkaan ja ehdin ne jo laittaa omille paikoilleen kansioihin

Taas alkaa uusi viikko. Toivon löytäväni hyvän draivin ja fiiliksen ja että teillä muillakin olisi oikein antoisa viikko.