Minne se pieni koiranpentu katosi? Hilma pääsee jo omin avuin nojatuoliin "isosiskonsa" viereen. Sohva on toistaiseksi liian korkea, mutta ei varmaankaan kauan.
Ihanat koirulit! Kuvauksesi blogisi ensimmäisessä postauksessa kiireisestä elämänvaiheesta, kun koiravauveli on vielä niin pieni, ettei aikaa riitä oikein muuhun, muistuttaa kyllä niin hyvin omaa elämänvaihettani. Koiravauvat ja ihmisvauvat, molemmat tarvitsevat hoivaa, huolenpitoa ja valvontaa äärettömät määrät. :) Kyllä sitä vielä ehditään kirjoihin tarttua, sitten joskus.
4 kommenttia:
Ihanat koirulit! Kuvauksesi blogisi ensimmäisessä postauksessa kiireisestä elämänvaiheesta, kun koiravauveli on vielä niin pieni, ettei aikaa riitä oikein muuhun, muistuttaa kyllä niin hyvin omaa elämänvaihettani. Koiravauvat ja ihmisvauvat, molemmat tarvitsevat hoivaa, huolenpitoa ja valvontaa äärettömät määrät. :) Kyllä sitä vielä ehditään kirjoihin tarttua, sitten joskus.
Juu, kyllä tämä helpottuu päivä päivältä. Ja kunhan maitohampaat saadaan vaihdettua, niin loppuu varmaankin pureminen ja "puutöiden" tekeminenkin.
Meen Ilo lähes 7 kk ei pääse vielä mihinkään ilman apua, jotta onnea vaan Hilmalle kiipeilytaidosta!
Ilo näyttää olevan ihan eli kaliberia kuin Hilma, joka on melkoinen pitkäkoipi tällä hetkellä.
Lähetä kommentti