Tänään on ollut surullinen päivä. Pieni talvikkotyttö pääsi Sateenkaarisillalle kasvaimien uuvuttamana. Valitettavasti muita digikameralla otettuja kuvia ei pienestä ole. Tämän nappasin juuri ennen eläinlääkärille lähtöä. Kuvasta näkyy, että vointi on huono.Nuppu syntyi loppusyksystä 2006, joten eli melko pitkän elämän. Oli ns. vahinkopoikueesta. Hyvää hyvyyttään uuden kodin talvikoille antanut huomasi, että naaras oli kantavana. Poikasista pienin, joka Nupuksi ristittiin muutti minun luokseni.
Ikävä tulee, kun kukaan ei enää urheile juoksupyörässä ja katsele nappisilmillään :( Kiitos, olit hauska pieni eläin. Eläinlääkäriasema Arkin Maarit Koivistolle myös lämpimät kiitokset. Aina yhtä ammattitaitoisesti hoidettu lopetus.
Duna odottelee tyhjillään. Jospa siihen joku kotia kipeästi tarvitseva jossain vaiheessa muuttaa...
Flunssakin iski. Nukuin koko päivän ja huominenkin taitaa vielä mennä kotosalla lepäillessä. Mutta ehkäpä kaikki tästä vielä iloksi muuttuu.
1 kommentti:
Koti on aina hiljaisempi ilman yhtä ystävää, vaikkakin kuinka pientä.
Lämmin osanottoni.
Lähetä kommentti