Huomaan, että kesäisin kaikkien kerrosten alta kuoriutuu se pieni hippi-/runotyttö, joka istuu ja ihmettelee maailmaa ja sen pieniä kauniita yksityiskohtia. Kuten kuvassa koirien ulkoilutusreissulta bongattuja luonnon omia koriste-esineitä. Tai kadun varrelta ruusupensaista kerättyjä varisseita ruusunterälehtiä, joita on mukava kuivattaa. Se tyttö, joka liian harvoin tekemisen sijaan rauhoittuu olemaan, katselemaan ja ihmettelemään. Vaikka siitä kovasti pitääkin. Se tyttö, joka on aina tuntenut elävänsä väärällä aikakaudella. Se tyttö, joka ihmettelee mistä oman paikkansa löytäisi. Se tyttö, joka viimeiset toistakymmentä vuotta on ollut businessmaailmassa, vaikka onkin sydämeltään ekoilija. Onneksi alan löytää taas tuon piilossa olleen tytön :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti