keskiviikko 25. marraskuuta 2009

On taas niin kotoisaa


Onpa taas kotoinen olo, kun tytöt palasivat. Hoidossa vierähti lopulta yli kaksi viikkoa. Koskaan en ole ollut paria päivää kauemmin koirattomana.
Oli toisaalta melko vapauttavaa olla piittaamatta kellosta. Jos oli huono ilma, ei tarvinnut laittaa nenäänsä ovesta ulos. Mahtui löhöämään sohvalle pitkin pituuttaan ja sai syödä herkkuja ihan rauhassa. Mutta, mutta. Kyllähän elämästä jotain puuttui. Tytöillä oli kuljetuspalvelu ja kun huomasivat olevansa kotikulmilla, tulivat juoksujalkaa omaan rappuun. Hyvä, että vanhempani pysyivät hihnan päässä mukana :) Jälleennäkemisen riemu oli valtava. Hilma on koko illan tuonut minulle leluja heiteltäväksi ja Kylli on tyytyväisenä kuorsannut sohvalla, huitoen välillä kovasti tassullaan. Halipula näköjään on kova. No, se asia on "mamman" helppo korjata :)

7 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Kiva kun sait lapset kotiin :) borta bra men hemma best!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat koirakuvat !!
Kaikkea hyvää koko porukalle !!

ritz

villasukka kirjoitti...

Hauskaa pikkujoulua!

aini kirjoitti...

Voi kun tyytyväisen näköisiä koiria! Asioissa on toki aina kaksi puolta mutta kyllä se koiranrakkaus vie voiton siitäkin että niitä joutuu säässä kuin säässä kuskaamaan ulkona:)

Miia kirjoitti...

On varmaan jälleennäkemisen riemua. Oikein ihanaa joulun odotusta sinulle ja koiruleille! :)

Inka kirjoitti...

Noinhan se menee :) Minä aina itse etukäteen nautiskelen vapauden ajatuksesta, kun koiruus on syystä tai toisesta menossa hoitoon mutta sitten se todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Ikävää ja outoa tyhjyyden tunnetta.

Jutta kirjoitti...

Voi että kun on lutusia koiruja! Voin uskoa että ollut ikävä koiria ja varmaan totuttelemista kun eivät ole olleet kotona, vaikka tavallaan on helpompaakin.