Odotan kovasti kevättä, valoa ja sen myötä toivottavasti lisääntyvää energiaa. Olen ollut aivan puhki. Väsynyt, mikään ei kiinnosta eikä mitään ylimääräistä saa aikaseksi. Töissä ollut pidemmät päivät, kun on yksi ollut vuosilomalla ja Kylli-mummelin vatsalaukun kaasuuntuminen uusiutui. Tämän viikon olen vetänyt työpäivät nukkuen öisin alle viisi tuntia. Aluksi en uskaltanut nukkua ja sitten oli unirytmi ihan sekaisin. Perjantaina tuntui siltä, että jos joku sanoo yhdenkin väärän sanan,niin lyön. Liika on liikaa. Uutta työtä ei vaan löydy. Yritän pysyä posiviitisena, mutta ei se aina tahdo onnistua. En tiedä, kauanko jaksan. Kesäloma saisi jo tulla.
Hyvä ystäväni menetti äkillisesti jouluaattona rakkaan koiransa. Murhe oli suuri. Nyt kuitenkin talossa on taas ilo ylimmillään, kun tällainen uutta kotia kaipaava kaunokainen otti paikkansa ystäväni kainaloisena.
Toivon, että voisin kirjoittaa positiivisia ja hyviä asioita tänne. Nyt niitä ei ole muuta kuin se, että Kyllin olotila on kohtalaisen hyvä. Yritän työntää pois mielestä sen, että tilanne voi muuttua radikaalisti koska tahansa.
2 kommenttia:
Kyllähän tässä jo kovasti kevättä odottelee. Onneksi sentään päivä on pidentynyt, vaikka kovin keväistä säätä ei ole luvassa, lunta ja pakkasta.. Mutta varma on se että parin kuukauden kuluttua maisema näyttää jo varmasti toisenlaiselta, yritetään jaksaa odottaa. Aika vähillä unilla olet mennyt, minä en pystyisi vaikka ei edes tarvi käydä töissä. Toivottavasti Kyllin tila pysyy vakaana, tuollainen jatkuva pelko on kyllä kauheaa. Tsemppejä!
Elämä on välillä kauhean rankkaa. Ymmärrän tilanteesi tosi hyvin. Voimia ja parempaa aikaa Sinulle!
Lähetä kommentti