Mieli matalalla

Tänään olen vapaapäivällä, jotta ehdin putkiremontista kertovaan tiedotustilaisuuteen.

Eilen töistä tullessa oli oman, Helsingin toiseksi suurimman, koirapuiston isoista kuusista kaadettu neljäsosa. Joka paikassa puupinoja ja tutut, vihreät maisemat raiskattu ja entisiä. Näky oli lohduton. Tilalle tulee asuntoja. Uusia asukkaita odotetaan 800. Tulen asumaan todennäköisesti parikin vuotta rakennustyömaiden ympäröimänä. Lisäksi tietty oma putkiremontti, mitä pakoon joudun parin kuukauden kuluessa. Yritän miettiä, missä Hilman kanssa voisimme kävellä, kun ei houkuttele tehdä lenkkejä jalkakäytävällä liikenteen melussa ja saasteissa. Mua ahdistaa, mutta minkäs teet. Sopeuduttava on, vaikka sydän itkee.

Laitetaan nyt kuitenkin parit postikortit viimepäiviltä piristämään ankeaa oloa.

Tämän Ilona Sampovaaran kortin ostin lauantaina näyttelystä. Nuo silmät ovat niin vangitsevat

Tällainen ihana kortti tuli korttiringin Paulalta, joka on Ranskassa käymässä

Lisäksi olen netistä huutanut nämä kaksi. Lisi Martinin ja Lennart Heljen kortit ovat ihania.

Tykkään joistakin Kaj Stenwallin korteista. Tämä tosin on lähdössä hyvälle ystävälle lahjaksi kirjan mukana. Kortin nimi on: Jonkinasteinen yhteys. Toivon, että mullakin olisi yläkertaan jonkinasteinen yhteys, jotta toiveeni vihdoin toteutuisivat. Eilen tein taas pari työhakemusta ja mol:n sivujen kautta CV:ni johdosta tuli pari yhteydenottoa. Mahdotonta kylläkin päästä tutustumaan työpaikkaan klo 15, kun työaika on yleensä 18.20 asti :( Eli se siitä... Yritän pysyä toiveikkaana, vaikka nyt onkin ympäristössä tapahtuvien muutosten ja töitten alkamisen johdosta mieli matalalla. Kuinka nopeasti tilanne vaihtuukaan. Vielä viikonloppuna olin onnellinen, kun vietin viimeisiä lomapäiviä.

Kaikesta huolimatta, yritän rämpiä päivä kerrallaan eteenpäin. Vaihtoehtoja kun ei ole.