Senkin uhalla, että joku katsoo kieroon, laitan tämän postauksen. Vietin hyvän ystäväni kanssa ikimuistoiset kaksi tuntia tänään Finlandia talolla katsomassa häntä. Luenta olisi ollut lottovoitto, enkä sitä edes odottanut, mutta oli ihanaa seurata hänen työskentelyään. Räiskyvä ja taitava persoona. Kaihertamaan jäi hänen elämänkertansa, jota en nyt voinut ostaa, mutta ehkä joko Hengen ja tiedon tai Kirjamessuilta saan sen hankittua. Vaikka aika ajoin haikailen muutosta kauemmas, lähemmäs luontoa, niin silti täällä asumisessa on hyvät puolensa. Kaikki mielenkiintoiset tapahtumat ja vierailut, joihin mahdollisuus osallistua. Ja toisaalta - rakastan kotikaupunkiani Helsinkiä. En vaan pidä siitä, miten lähiöitä muokataan ja pilataan sen takia, että saadaan uusia asukkaita ja kohta asutaan kuin sillit suolassa.
Tänään olisi saatava aikaseksi vaikka mitä. Pakkaaminen aloitettava, enkun läksyt, ruoanlaittoa, pyykin pesua, imurointia, Hilman viikkohuolto, yksi työhakemus, ehkä salillekin ehtisin... Rittääköhän vuorokauden tunnit.
Tykästyin näihin Nina Lindforsin kortteihin, jotka ovat sarjaa Iloiset eläimet. Ostin niitä postcrossaukseen, mutta oli otettava itselle omat kappaleet.
Oikein mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa ja upeaa uutta viikkoa teille kaikille.
2 kommenttia:
Voi että oli varmaan mielenkiintoinen tapahtuma! Olen monesti katsonut hänen ohjelmaansa televisiosta, ja ihan silmät pyöreinä hämmästyksestä :0
Olet oikeassa siinä että Hesassa on paljon helpompi päästä kaikenlaisiin tapahtumiin, vaikka luontoa sieltä hävitetäänkin. Sulla pitäis olla se mökki..
^ silmät pyöreinä minäkin istuin eilen ja kuuntelin.
Mökki olisi ihana. Pitäisi tosin olla kuskikin, kun ei itsellä ole edes ajokorttia. Mitä enemmän tulee ikää, kaipaa rauhaa ja luontoa.
Lähetä kommentti