Huomaan, että työ vie energiani, sillä viikonlopun tullessa piristyn kummasti. Olimme eilen Hilman kanssa Tuomarinkartanossa näyttelyssä. Meni hienosti. Hilma oli toiseksi paras narttu häviten rotunsa parhaaksi valitulle junnunartulle. Serti meni hiuksen hienosti ohitse.
Eilen illalla oli draamaa. Käytin vielä ennen nukkumaanmenoa aamuyöstä Hilman ulkona. Kerrostalomme edessä jalkakäytävällä aloin kuulemaan karmivaa huutoa. Ihmettelin, kuka on pulassa. Yhtäkkiä nurkan takaa juoksi henkensä hädässä kani törmäten jalkoihini ja perässä kettu. Kani pääsi pusikkoon piiloon ja kettu meidät nähdessään kääntyi kannoillaan. Me Hilman kanssa oltiin silmät teevadin kokoisina. Tilanne oli hetkessä ohi. En ole tiennyt, että kanit huutavat enkä kyllä toiste haluaisi tuota ääntä kuulla.
Olen tehnyt työhakemukset nrot 122-127. Saisi jo pikkuhiljaa tulla tuloksia...
Ilma on ollut mitä ihanin. Käveltiin Hilman kanssa vielä jäljellä olevassa metsässä. Nautin syksyn tuoksuista ja väreistä. Nyt kotitöiden kimppuun. Niitä onkin rästissä melko paljon, kun en ole viikolla saanut mitään aikaseksi. Hilma lepäilee tuolilla. Mikäs ollessa, kun ollaan ulkoiltu ja vatsa on täynnä :)
6 kommenttia:
Olet ollut ihailtavan sinnikäs noiden hakemusten suhteen. Kyllä se vielä tärppää, usko pois!
Paula
Toivotaan, että tuottaisi tulosta. niin moni muukin tekee samaa kuin minä, mutta jos ei yritä, ei mitään saa.
Siis, etkös sinä asu Helsingissä??? Siellä on nyt City-kettujakin??? Onneksi olit oikeaan aikaan oikeassa paikassa, niin pupu pelastui :)
Onpa erityisen nätti kuva Hilmasta. Hienosti meni taas teidän näytelmät :)
Kini, joo, Helsingin lähiössä kerrostalossa asustelen.
Voi miten mahtava kuva Hilmasta !
Huippu koira !
Terkut Riitta, ehdoton Hilma fani
Lähetä kommentti