lauantai 17. syyskuuta 2011

Pitkä viikonloppu edessä



Flunssa ei onneksi vielä ole iskenyt täydellä teholla, joten saanen nauttia vapaasta, pitkästä viikonlopusta. Yritän rentoutua ja  levätä, mutta myös saada jotain aikaseksi. Nukuin pitkät yöunet ja äsken käytiin Hilman kanssa metsikössä kävelemässä. Nyt istun teekuppi nenän alla ja aion tehdä jälleen yhden työhakemuksen. Sitten ruokaostoksille.

Syksy on lempivuodenaikani. Luonto hiljenee ja siellä vallitsee jonkinasteinen melankolia. Puut ja kivet ovat minulle tärkeitä, liian vähän arvostettuja ainakin asuinalueellani - samoin kuin eläimet ja kasvit.

Pahoitin jälleen kerran mieleni. Isäni on aina ollut erittäin hallitseva. Ihminen, joka tietää kaiken kaikesta ja jonka mielipide on ainoa oikea. Vaikka olen yli 50-vuotias, edelleenkin hän tietää paremmin miten minun tulisi elää ja mitä esimerkiksi tarvitsen mukaani muuttaessani väliaikaisasuntoon remontin alta. Päädyin iskemään luurin korvaan. Ei kauniisti tehty, mutta en jaksa. Olen aina ollut se ns. kilttityttö, joka oli koulussa hyvä ja teki kaiken oikein. Pikkusiskoni on ollut kapinallinen, oman tiensä kulkija. En haluaisi pahoittaa vanhempieni mieltä, mutta heidän pitäisi tajuta se, että jokainen elää oma elämäänsä. En myöskään pidä siitä, että minulle aina huudetaan. Se kun on isäni tapa kommunikoida.

Olipa hieman erilainen postaus tällä kertaa. Oli vaan pakko avautua tännekin. Oikein mukavaa, aurinkoista viikonloppua :)



5 kommenttia:

Kini kirjoitti...

Minä olen meidän perheessä ollut se kapinallinen, joka on aina tehnyt niin kuin itse parhaaksi näkee, toisin kuin veljeni, joka on se kiltimpi versio. Olen kyllä saanut siitä sitten kyllä kärsiä....

Bullukat kirjoitti...

No, kärsiä saa kilttikin. Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, etteivät kaikki elä saman kaavan mukaan. Aina ollaan kommentoimassa jokaista asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat luontokuvat.

Voimia isukin kanssa !

Terkut Riitta

Jaana kirjoitti...

Vanhempien kanssa on välillä vaikeaa, olipa itse minkä ikäinen hyvänsä ;/
Hyvää syksyistä viikonloppua sulle ja Hilmalle ♥

Riitta Sinikka kirjoitti...

Vanhempien mielesä olemme kait aina lapsia..välillä se on tosi rasittavaa. Luulen,että 50 on joku virstanpylväs,jolloin viimein kiskaisee oman minän esille ja tekee niinkuin tahtoo. Toivon sinulle jaksamista! Hyvää viikonlopun jatkoa!