Viime viikon lauantaina muuttokuorma lähti kotia kohti. Tämän viikon olenkin purkanut laatikoita ja yrittänyt saada tavarat paikoilleen. Haasteellista, kun mm. kylpyhuoneesta katosi korkea kaappi, mikä oli täynnä tavaraa...
Makuuhuoneen päätyseinä sai uuden värin. Vielä täytyy löytää sopivampi (isompi) päiväpeite ym.
Tämä evakkoaikanani hankkimani Meduusa pääsi vihdoin omalle paikalleen.
Joku on erittäin tyytyväinen päästessään sohvalle nukkumaan :)
Ystäväni Jaana kaiveli korttilaatikkoaan ja lähetti ilokseni muutaman hänelle tarpeettoman kortin, joista esille laitan nämä:
Koska koko ajan ei jaksa rehkiä, kävin Ateneumisssa katsomassa Carl Larssonin näyttelyn. Voin lämpimästi suositella. Aivan ihana :) Luulen, että käyn vielä toisen kerran ystäväni kanssa katsomassa tauluja. Tietysti piti pari postikorttia ostaa. Katsokaa nyt tätä tunnelmaa (huokaus)...
Ateneumi on ihana paikka. Kävin heidän myymälässään ja kahvilla. Joskus täytyy vielä käydä pitkästä aikaa katsomassa vakiokokoelmat.
Olen viime aikoina niin paljon postikortteillut, että kiiltokuvat ovat olleet ihan hunningolla. En tiedä, kuinka hyvin tästä kuvasta saa selvää, mutta nämä kaikki, myös laatikoissa olevat, kiiltokuvat on järjestelemättä paikoilleen. Melkoinen urakka...
Tässä vanhassa konvehtilaatikossa on mun ihania, hileisiä aarteita aikojen takaa - kaunista.
Loma lähenee loppuaan ja arki alkaa. Onneksi ainakin ensi viikolla on lyhyemmät työpäivät. Siis menen myöhemmin, mutta pääsen iltasella kotiin. On siinä taas opettelemista parin viikon tauon jälkeen. Kesälomaa odotellessa...
7 kommenttia:
Kivaa, että pääsit uusittuun kotiin ;) Voi oisinpa päässyt C.Larssonin näyttelyyn.
Vanhat kiiltokuvat on upeita. Mulla on niitä jäljellä vain muutama liimattuna muistovihkoon.Ei taida lapset nykyään harrastaa kiiltokuvia..
^ eivät tosiaan harrasta. Tarroja keräävät.
Ihanaa että olet nyt päässyyt kotiisi. Tuo lila väri makuuhuoneessa näyttää upealta.
Todella onnellisen näköinen kaveri siinä sohvalla!
Ah, rakastin lapsena kiiltokuvia ja rakastan niitä vieläkin. Tosin minulla on niitä vain yksi laatikollinen yhteensä.
Voi kun pääsisi tuohon C.Larssonin näyttelyyn. Meiltä täältä on sen verran matkaa että sinne pääkaupunkiin ei kovin usein pääse.
Tosin näin Lontoossa lähes 9 vuotta sitten ison yhteisnäyttelyn Carl ja Karin Larssonin töistä. Karinin työt oli rekonstroituja isoja huoneita tekstiileineen. Paula
Näyttelyssä oli myös muuta kuin maalauksia, mm. Larssonin sänky sekä lavasteista tehty Larssonien koti, missä oli oikeita tavaroita ja sai koskea. Siellä olisi saanut valokuvatakin. Harmi, ettei tullut kameraa mukaan. Muutoinhan valokuvaaminen on Ateneumissa kielletty.
Mun on ainakin lainattava kirjastosta jokin Larssonista kertova kirja.
Minäkin kävin menneellä viikolla katsomassa näyttelyn ja harmittelin samaa kuin sinä, eli että ei tullut kameraa mukaan. Mutta kun yleensä ei näyttelyissä saa kuvata, niin eihän sitä osannut arvata, että tässä näyttelyssä siihen olisi ollut mainio tilaisuus siinä taloinstallaatiossa. Saattaa kuitenkin olla, että menen toisen kerran. Silloin otan lapsenlapsen mukaan Larssonin talon leluihin tutustumaan...
Ihana tuo sinun makkarin väritys!
Pakko korjata että näin sen yhteisnäyttelyn Lontoon Victoria and Albert Museumissa joulukuussa 1997. Laskupääni on huono, siitähän on jo 14 vuotta! Muistan tuon siksi että olin siskoni hautajaisissa, hän asui Englannissa.
Paula
Lähetä kommentti