maanantai 1. lokakuuta 2012

Lempivuodenaikani - syksy


En tykkää jatkuvasta vesisateesta, mutta muutoin syksy on lempivuodenaikani. Ehkä olen melankolinen luonne. Kesän vehreys ja kukkeus on takanapäin ja kohta sadonkorjuukin. Muuttolinnut lähtevät ja luonto hiljenee. Ja niin pitäisi ihmisenkin.
 
Tänne ei ihmempiä kuulu. TE-toimistossa oli työnhakuhaastattelu, eli siis käytiin läpi sitä, miten aion hakea töitä ja mitä apua mahdollisesti tarvitsen. Korostettiin oma-aloitteisuutta. En kyllä kuvitellutkaan työkkärin mulle työtä löytävän. Itse se on jostain kivenkolosta kaivettava esiin. Kovat YT-neuvottelu-uutiset ovat pelottavia. Joka paikasta vähennetään henkilöstöä, vaikka yrityksellä menisi hyvinkin. Ja samanaikaisesti työurien pidentämisestä puhutaan. Mahdoton yhtälö. Tuon tajuaa tyhmempikin. Mä yritän olla vaivaamatta päätäni sillä, miten löydän työpaikan. Elän hetkessä ja luotan tulevaan. Uusi työ tulee kun sen aika on.
 
 
 
Tein tänään 1,5 tunnin reippaan lenkin. Halusin hyödyntää kauniin sään ja valon. Lenkki vei Maunulan uurnalehdon vieritse ja poikkesin hautausmaalle. Siellä on aina niin rauhallista. Vaikka autotie kulkee melko lähellä, liikenteen melu ei kuulu sinne.
 
 
 
Hautausmailla on hyvä rauhoittua ja ihastella kauniita hautakiviä ja patsaita.
 
 
 Hyvä ystäväni bongasi tällaisen vanhan hautausmaan, jossa on ihania patsaita. Mielenkiintoisen näköinen paikka minunlaiselleni, jota viehättää vanhojen hautausmaiden lisäksi myös vanhat autiotalot

 https://www.google.fi/search?q=highgate+cemetery&hl=en&rlz=1R2AURU_fiFI501&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=FGBoUKv2E67b4QS4pICgDw&ved=0CDsQsAQ&biw=990&bih=504

Vuorokausirytmi hieman sekaisin, mutta ihmekös tuo, kun ei ole mikään pakko aamulla tiettyyn aikaan nousta ja ihana, taivaalla mollottava täysikuukin sotkee mun unirytmin.

Sain käytyä vaatekaapit läpi. Ärsyttävän paljon oli vaatteita, jotka ovat "kutistuneet" kaapissa. En tykkää ollenkaan tuosta suuntauksesta, mutta yritän ottaa rennosti. Osa vaatteista lähti Hesyn kirpparille, osa roskiin ja jonkin verran meni kellariin odottamaan parempia aikoja ja ihmettä, että vielä muutaman kilon kutistuisin. Hieman uutta vaatetta hankin UFF:sta. En halua (enkä kyllä pystykään) satsaamaan suuria summia vaatteisiin.

Tein tänään ekan työttömyyskorvaushakemukseni kahdelta viikolta. Ei rahaa paljon ole tulossa, mutta tyhjää parempi. Hyvin olen kuitenkin pärjäillyt. En ole juurikaan shoppaillut ja ruoassakin yritän säästää. Ostin kaalia (0,49 €/kg), punajuuria ja tofua. Ensi viikon ruokatarvikkeet siis hankittu. Edullista, terveellistä ja yllättävä kyllä, vielä hyvääkin. Tärkeimmät asiat onneksi eivät ole rahassa mitattavissa.  Ilmaista on Suomen kaunis luonto, hyvät ystävät, musiikki ja Hilma, joka köllöttelee mielellään mamman kainalossa soffalla ja huokailee. Tämä on onnea :)

 
 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hilma on varmaan ikionnellinen kun sinä olet nyt kotona.
Olen nyt ollut itse pari kuukautta työttömänä (+ kesän lomalla, ope kun olen tai entinen ope)= 4 kk.
Mikä vapaus tehdä omia juttuja ja niin, on paljon mitä voi tehdä ilman rahaakin.
Toki on tiukkaa ja monesta totutusta on pakko luopua mutta tästä vapaudesta en kyllä luopuisi vieläkään!
Väriä syksyyn ja virkeätä mieltä,
Paula
p.s. työttömyyskorvaukseni on pieni koska just viimeisenä vuotena oli vain 17/vko

Bullukat kirjoitti...

Vapaa-ajan määrä tässä onkin parasta. Vaikka olen huomannut, että mitä enemmän on, sitä nopeammin se kuluu. Hieman sama juttu rahan kanssa :) Mulla on suunnitelmissa saada jokin aikataulutus päiviin, etteivät hujahda noin vain ohitse.

Anonyymi kirjoitti...

Voi olla, että tuo aikataulutus on tosi hyvä juttu sinulle, jotta pääset sinuiksi ajan kanssa.
Olet ollut niin tiiviisti yhtäjaksoisesti töissä, että on outoa olla ykskaks ilman totuttuja arkirutiineja.
Itselläni on arkisin ekaluokkalai-
sen koululaisen (lapsenlapsen) "laittaminen" kouluun, täällä kun ei ole mahdollista aamuhoitoon muuten.
Paula