Oli ihana viikonloppu. Nyt paluu karuun arkeen

Vietin ihanan viikonlopun hyvän ystäväni luona yökylässä. Hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja leffa. Lisäksi sain niska-hartiahieronnan, mikä tulikin todella tarpeeseen. Kävimme taidenäyttelyssä ja ostoksillakin. Minä sitten tykkään Ilona Sampovaaran tauluista. Hauskoja  ja värikkäitä. Kamera ei ollut mukana - tuskin olisi saanut kuvatakaan. Mutta tältä näytti näyttelyn kutsukortti:

Viime vuonna ostin korvakorut ja tänä vuonna tällaisen kaulakorun



Koska kyseessä on oma rotuni, tykkään erityisen paljon korusta.

Blogikirjoittelu saattaa vähentyä, kun työt alkoivat ja arki-illat jäävät lyhyiksi työaikojeni takia. Eka päivä meni joten kuten, vaikka en oikein edellisenä yönä saanut nukuttua - tuttua. Vaikka kaikki tietämäni konstit oli käytössä, tuli pyörittyä tukka sekaisena ja nihkeänä koko yö.

Tänään sydämeni on särkynyt. Lähistöni vanhat puut saavat väistyä asutuksen tieltä, se on ollut tiedossa. Mutta nyt kun osa puista on jo kaadettu, näky on lohduton. Jotkut puut ovat 100-vuotiaita. Oravat ovat jo alkaneet tehdä talvipesiään, huonosti käy. Ja vieläkin huonommin käy siileille. Ei tuosta hävityksestä hengissä selviä :( Mulla on ollut niin ahdistunut olo, että olen ihan fyysisesti pahoinvoiva. Muuta ei voi kuin sopeutua, vaikka itku kuristaa kurkkua :( En tiedä, minnepäin koiran kanssa lähtisi kulkemaan, ettei tarvitsisi katsella tuota näkyä.