Pientä kaunista

Huomaan, että kesäisin kaikkien kerrosten alta kuoriutuu se pieni hippi-/runotyttö, joka istuu ja ihmettelee maailmaa ja sen pieniä kauniita yksityiskohtia. Kuten kuvassa koirien ulkoilutusreissulta bongattuja luonnon omia koriste-esineitä. Tai kadun varrelta ruusupensaista kerättyjä varisseita ruusunterälehtiä, joita on mukava kuivattaa.

Se tyttö, joka liian harvoin tekemisen sijaan rauhoittuu olemaan, katselemaan ja ihmettelemään. Vaikka siitä kovasti pitääkin. Se tyttö, joka on aina tuntenut elävänsä väärällä aikakaudella. Se tyttö, joka ihmettelee mistä oman paikkansa löytäisi. Se tyttö, joka viimeiset toistakymmentä vuotta on ollut businessmaailmassa, vaikka onkin sydämeltään ekoilija. Onneksi alan löytää taas tuon piilossa olleen tytön :)

Lähiympäristössä kuljeskelua

En ole erityisemmin helteen ystävä, mutta täytyyhän kauniista kesäpäivistä nauttia. Kotona olisi ollut yhtä sun toista puuhaa, mutta vietin muutaman tunnin kuljeskelemalla verkkaisesti lähiympäristössä. Vaikka rakastankin keskustan vanhoja taloja, en ikinä voisi asua keskellä kaupunkia. Tarvitsen luontoa ja eläimiä ympärilleni. Luonnosta saan kaipaamaani mielenrauhaa. Pieniä oravanpoikasia, ruotohäntiä, oli hauska seurata.

Kulkuni johti myös läheiseen uurnalehtoon. Useammallakin haudalla oli enkelipatsaita, joista muutaman ikuistinkin. Kauniita. Kävin myös pitkästä aikaa mummoni haudalla. Omaa hautaa tai hautakiveä hän ei halunnut. Niinpä hän lepääkin muistolehdossa muiden seurassa. Vain nimilaatta kivessä, kuten hän tahtoi.

Nuorena kuolleiden haudoista tuli haikea ja hieman ahdistunutkin olo. Harvoin muistaa olla kiitollinen siitä, että on saanut jo puoli vuosisataa täällä maan päällä tallustella. Ja matka jatkuu. Vaikeudet on tehty voitettaviksi.

Keskikesän juhla on sitten ohi

En omista kesämökkiä; olen Juhannuksena yleensä kaupungissa. Ei tule erityisemmin vietettyä keskikesän juhlaa. Oikeastaan nautin siitä, kun kaupunki tyhjenee ja saan olla rauhassa omine ajatuksineni. Näihin vapaapäiviin on kuulunut leffojen katselua, koirien kanssa ulkoilua ja lukemista. Ihan tavallisia asioita, joihin ei koskaan tunnu riittävän tarpeeksi aikaa.

Odotan parin viikon kuluttua alkavaa kesälomaa, josta tuleekin sitten hieman pidempi. Työpaikalle ei enää tarvitse loman jälkeen mennä. Rauhassa ajattelin rentoutua kesän ja kerätä voimia raskaan kevään jälkeen. Sitten syksymmällä täytyy alkaa ajattelemaan, mistä rahat jatkossa elämiseen saisi hankittua. Hieman ahdistaa, mutta yritän kovasti ajatella kulunutta sanontaa "muutos voi olla mahdollisuus". Toivottavasti pitää minun kohdallani paikkaansa. Hyvien ystävien antamalla voimalla on myös suuri merkitys. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet luomassa minuun uskoa. Kyllä se tästä.

Uuden edessä

Enpä tähän keksinyt mitään kuvaa, mikä kertoisi tämänhetkisen mielentilani; siksi jälleen kerran luontokuvia.

Ikkunat on vihdoinkin pesty. Näyttääpä maailma erilaiselta katsoessa niiden läpi. Ja erilainen maailma tulee avautumaan muutoinkin edessäni...

Pelkäämäni asia vahvistui. Matto vedettiin jalkojen alta. Täytyy miettiä mistä löytää työpaikka seuraaviksi viideksitoista vuodeksi. Hieman on sekava olo, mutta eikös joku viisas ole sanonut "se mikä ei tapa, se vahvistaa", hope so. Ja että "muutos on mahdollisuus". Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Parveke vihdoin kesäkunnossa

Pieni parvekkeeni sai vihdoin kesäkukat. Huonoista, nopeasti napatuista kuvista näkyy koristetupakka, pelargoonit ja marketat. Sekä tietysti muutama yrtti.

Olen todella huono kasvien kanssa. En osaa hoitaa niitä yksilöinä. Kun kastelen, saavat kaikki vettä ja muutoinkin olen melko huoleton. Harmi, etten ole perinyt äitini hyvää viherpeukaloa. No, ehkäpä nämä kukat edes hetken ehtivät ilahduttaa minua.

Päivä oli turhankin lämmin. En oikein kestä kuumaa. Niin kaunis kuin Suomen suvi onkin, lempivuodenaikani on kuitenkin kevät ja syksy. Mutta nautitaan nyt auringosta.

Kuin jäitä polttelisi

Elämääni suuresti vaikuttava asia ratkeaa ensi viikolla. Päätöksentekoon en itse voi vaikuttaa. Tällä hetkellä olo on kuin jäitä polttelisi. Yritän nauttia ihanasta kesäsäästä, jospa se saisi ajatukset toisaalle. Pääskyset saapuivat muutama päivä sitten. Satakieli laulaa edelleen lähipuistikossa. Nautin siitä ehkä viimeistä kertaa. Puut lähtevät asuntojen tieltä. Kehitys, jota en kannata. Levoton ja ahdistava olo.

Kaunis päällys, tappava sisus

Eikös ole upeita nämä vanhat sikarilaatikoiden kuvat? En tiedä, alanko näitä sen vakavammin kerätä, mutta nämä täytyi välttämättä ottaa talteen.