Näissä merkeissä alkoi "kesäloma"

Tulipa perjantaina korkattua ihanaa NVY-kuoharia ja syötyä mozzarella-pestopizzaa. Näissä merkeissä alkoi "kesälomani". Kiva taulu ja säilytysrasiat (joita minulla ei koskaan voi olla liikaa) löytyivät kirppikseltä. Ja mielenkiintoinen kirjakin: Helen Kellerin Elämäni tarina. Mikä parasta, rahat menivät eläinsuojelun hyväksi. Niittykukkia oli välttämättä poimittava maljakkoon loman aloitukseksi. Tänään oli aikaa katsoa ajat sitten nauhoittamani aivan ihana Oopperan kummitus, ah mikä nautinto. Eikä vähiten ihanan Gerard Butlerin ansiosta :)

Koti on kuin pommin jäljiltä. Eteinen täynnä pusseja ja kasseja, joissa on työpaikaltani kotiin tuomat tavarani. Odottavat purkamista. Ja imurin varteenkin pitäisi tarttua. Mutta onhan sitä aikaa. Monta katsomatonta leffaa ja lukematonta kirjaakin odottelevat vuoroaan. Ehkä tasapuolisesti hyötyä ja huvia olisi hyvä strategia. Nyt alkuun on huvin aika.

Kesämökkihaaveilua

Paula Braggen Kesäkodin lumo, josta yllä olevat kuvat ovat, on jo kolmas kesämökkiaiheinen kirja, jonka olen muutaman kuukauden sisällä hankkinut. Kaunis kirja, jota voin suositella lämpimästi.

Jokin kaiho minulla on omaan kesämökkiin. Tiedän että unelma tuskin koskaan toteutuu. Siirtolapuutarhamökkikin kelpaisi, vaikka niidenkin hinnat ovat kivunneet korkealle ja vapautuvia mökkejä jonotetaan. Tyydyn siis ahmimaan silmilläni näitä kuvia, joissa aika tuntuu pysähtyneen...

Pientä kaunista

Huomaan, että kesäisin kaikkien kerrosten alta kuoriutuu se pieni hippi-/runotyttö, joka istuu ja ihmettelee maailmaa ja sen pieniä kauniita yksityiskohtia. Kuten kuvassa koirien ulkoilutusreissulta bongattuja luonnon omia koriste-esineitä. Tai kadun varrelta ruusupensaista kerättyjä varisseita ruusunterälehtiä, joita on mukava kuivattaa.

Se tyttö, joka liian harvoin tekemisen sijaan rauhoittuu olemaan, katselemaan ja ihmettelemään. Vaikka siitä kovasti pitääkin. Se tyttö, joka on aina tuntenut elävänsä väärällä aikakaudella. Se tyttö, joka ihmettelee mistä oman paikkansa löytäisi. Se tyttö, joka viimeiset toistakymmentä vuotta on ollut businessmaailmassa, vaikka onkin sydämeltään ekoilija. Onneksi alan löytää taas tuon piilossa olleen tytön :)

Lähiympäristössä kuljeskelua

En ole erityisemmin helteen ystävä, mutta täytyyhän kauniista kesäpäivistä nauttia. Kotona olisi ollut yhtä sun toista puuhaa, mutta vietin muutaman tunnin kuljeskelemalla verkkaisesti lähiympäristössä. Vaikka rakastankin keskustan vanhoja taloja, en ikinä voisi asua keskellä kaupunkia. Tarvitsen luontoa ja eläimiä ympärilleni. Luonnosta saan kaipaamaani mielenrauhaa. Pieniä oravanpoikasia, ruotohäntiä, oli hauska seurata.

Kulkuni johti myös läheiseen uurnalehtoon. Useammallakin haudalla oli enkelipatsaita, joista muutaman ikuistinkin. Kauniita. Kävin myös pitkästä aikaa mummoni haudalla. Omaa hautaa tai hautakiveä hän ei halunnut. Niinpä hän lepääkin muistolehdossa muiden seurassa. Vain nimilaatta kivessä, kuten hän tahtoi.

Nuorena kuolleiden haudoista tuli haikea ja hieman ahdistunutkin olo. Harvoin muistaa olla kiitollinen siitä, että on saanut jo puoli vuosisataa täällä maan päällä tallustella. Ja matka jatkuu. Vaikeudet on tehty voitettaviksi.

Keskikesän juhla on sitten ohi

En omista kesämökkiä; olen Juhannuksena yleensä kaupungissa. Ei tule erityisemmin vietettyä keskikesän juhlaa. Oikeastaan nautin siitä, kun kaupunki tyhjenee ja saan olla rauhassa omine ajatuksineni. Näihin vapaapäiviin on kuulunut leffojen katselua, koirien kanssa ulkoilua ja lukemista. Ihan tavallisia asioita, joihin ei koskaan tunnu riittävän tarpeeksi aikaa.

Odotan parin viikon kuluttua alkavaa kesälomaa, josta tuleekin sitten hieman pidempi. Työpaikalle ei enää tarvitse loman jälkeen mennä. Rauhassa ajattelin rentoutua kesän ja kerätä voimia raskaan kevään jälkeen. Sitten syksymmällä täytyy alkaa ajattelemaan, mistä rahat jatkossa elämiseen saisi hankittua. Hieman ahdistaa, mutta yritän kovasti ajatella kulunutta sanontaa "muutos voi olla mahdollisuus". Toivottavasti pitää minun kohdallani paikkaansa. Hyvien ystävien antamalla voimalla on myös suuri merkitys. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet luomassa minuun uskoa. Kyllä se tästä.

Uuden edessä

Enpä tähän keksinyt mitään kuvaa, mikä kertoisi tämänhetkisen mielentilani; siksi jälleen kerran luontokuvia.

Ikkunat on vihdoinkin pesty. Näyttääpä maailma erilaiselta katsoessa niiden läpi. Ja erilainen maailma tulee avautumaan muutoinkin edessäni...

Pelkäämäni asia vahvistui. Matto vedettiin jalkojen alta. Täytyy miettiä mistä löytää työpaikka seuraaviksi viideksitoista vuodeksi. Hieman on sekava olo, mutta eikös joku viisas ole sanonut "se mikä ei tapa, se vahvistaa", hope so. Ja että "muutos on mahdollisuus". Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Parveke vihdoin kesäkunnossa

Pieni parvekkeeni sai vihdoin kesäkukat. Huonoista, nopeasti napatuista kuvista näkyy koristetupakka, pelargoonit ja marketat. Sekä tietysti muutama yrtti.

Olen todella huono kasvien kanssa. En osaa hoitaa niitä yksilöinä. Kun kastelen, saavat kaikki vettä ja muutoinkin olen melko huoleton. Harmi, etten ole perinyt äitini hyvää viherpeukaloa. No, ehkäpä nämä kukat edes hetken ehtivät ilahduttaa minua.

Päivä oli turhankin lämmin. En oikein kestä kuumaa. Niin kaunis kuin Suomen suvi onkin, lempivuodenaikani on kuitenkin kevät ja syksy. Mutta nautitaan nyt auringosta.