Kävin tänään Heinolan lintutarhalla ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli nähtävä paikka kun keväällä kirjoitin nimenikin tarhan puolesta adressiin. Toivottavasti kaupunki saa raha-asiat järjestymään ja tämä paikka jatkaa siivekkäiden auttamista. Itse ajattelin maksaa Heinolan lintutarhan ystävien jäsenmaksun. Rikkana rokassa, mutta jotenkin oma kortensa on tähänkin kekoon kannettava.
Tulipa perjantaina korkattua ihanaa NVY-kuoharia ja syötyä mozzarella-pestopizzaa. Näissä merkeissä alkoi "kesälomani". Kiva taulu ja säilytysrasiat (joita minulla ei koskaan voi olla liikaa) löytyivät kirppikseltä. Ja mielenkiintoinen kirjakin: Helen Kellerin Elämäni tarina. Mikä parasta, rahat menivät eläinsuojelun hyväksi. Niittykukkia oli välttämättä poimittava maljakkoon loman aloitukseksi. Tänään oli aikaa katsoa ajat sitten nauhoittamani aivan ihana Oopperan kummitus, ah mikä nautinto. Eikä vähiten ihanan Gerard Butlerin ansiosta :)
Koti on kuin pommin jäljiltä. Eteinen täynnä pusseja ja kasseja, joissa on työpaikaltani kotiin tuomat tavarani. Odottavat purkamista. Ja imurin varteenkin pitäisi tarttua. Mutta onhan sitä aikaa. Monta katsomatonta leffaa ja lukematonta kirjaakin odottelevat vuoroaan. Ehkä tasapuolisesti hyötyä ja huvia olisi hyvä strategia. Nyt alkuun on huvin aika.
Paula Braggen Kesäkodin lumo, josta yllä olevat kuvat ovat, on jo kolmas kesämökkiaiheinen kirja, jonka olen muutaman kuukauden sisällä hankkinut. Kaunis kirja, jota voin suositella lämpimästi.
Jokin kaiho minulla on omaan kesämökkiin. Tiedän että unelma tuskin koskaan toteutuu. Siirtolapuutarhamökkikin kelpaisi, vaikka niidenkin hinnat ovat kivunneet korkealle ja vapautuvia mökkejä jonotetaan. Tyydyn siis ahmimaan silmilläni näitä kuvia, joissa aika tuntuu pysähtyneen...
Huomaan, että kesäisin kaikkien kerrosten alta kuoriutuu se pieni hippi-/runotyttö, joka istuu ja ihmettelee maailmaa ja sen pieniä kauniita yksityiskohtia. Kuten kuvassa koirien ulkoilutusreissulta bongattuja luonnon omia koriste-esineitä. Tai kadun varrelta ruusupensaista kerättyjä varisseita ruusunterälehtiä, joita on mukava kuivattaa. 
En ole erityisemmin helteen ystävä, mutta täytyyhän kauniista kesäpäivistä nauttia. Kotona olisi ollut yhtä sun toista puuhaa, mutta vietin muutaman tunnin kuljeskelemalla verkkaisesti lähiympäristössä. Vaikka rakastankin keskustan vanhoja taloja, en ikinä voisi asua keskellä kaupunkia. Tarvitsen luontoa ja eläimiä ympärilleni. Luonnosta saan kaipaamaani mielenrauhaa. Pieniä oravanpoikasia, ruotohäntiä, oli hauska seurata.
Kulkuni johti myös läheiseen uurnalehtoon. Useammallakin haudalla oli enkelipatsaita, joista muutaman ikuistinkin. Kauniita. Kävin myös pitkästä aikaa mummoni haudalla. Omaa hautaa tai hautakiveä hän ei halunnut. Niinpä hän lepääkin muistolehdossa muiden seurassa. Vain nimilaatta kivessä, kuten hän tahtoi.
Nuorena kuolleiden haudoista tuli haikea ja hieman ahdistunutkin olo. Harvoin muistaa olla kiitollinen siitä, että on saanut jo puoli vuosisataa täällä maan päällä tallustella. Ja matka jatkuu. Vaikeudet on tehty voitettaviksi.
En omista kesämökkiä; olen Juhannuksena yleensä kaupungissa. Ei tule erityisemmin vietettyä keskikesän juhlaa. Oikeastaan nautin siitä, kun kaupunki tyhjenee ja saan olla rauhassa omine ajatuksineni. Näihin vapaapäiviin on kuulunut leffojen katselua, koirien kanssa ulkoilua ja lukemista. Ihan tavallisia asioita, joihin ei koskaan tunnu riittävän tarpeeksi aikaa.
Enpä tähän keksinyt mitään kuvaa, mikä kertoisi tämänhetkisen mielentilani; siksi jälleen kerran luontokuvia.
