Lempivuodenaikani - syksy

En tykkää jatkuvasta vesisateesta, mutta muutoin syksy on lempivuodenaikani. Ehkä olen melankolinen luonne. Kesän vehreys ja kukkeus on takanapäin ja kohta sadonkorjuukin. Muuttolinnut lähtevät ja luonto hiljenee. Ja niin pitäisi ihmisenkin.

 

Tänne ei ihmempiä kuulu. TE-toimistossa oli työnhakuhaastattelu, eli siis käytiin läpi sitä, miten aion hakea töitä ja mitä apua mahdollisesti tarvitsen. Korostettiin oma-aloitteisuutta. En kyllä kuvitellutkaan työkkärin mulle työtä löytävän. Itse se on jostain kivenkolosta kaivettava esiin. Kovat YT-neuvottelu-uutiset ovat pelottavia. Joka paikasta vähennetään henkilöstöä, vaikka yrityksellä menisi hyvinkin. Ja samanaikaisesti työurien pidentämisestä puhutaan. Mahdoton yhtälö. Tuon tajuaa tyhmempikin. Mä yritän olla vaivaamatta päätäni sillä, miten löydän työpaikan. Elän hetkessä ja luotan tulevaan. Uusi työ tulee kun sen aika on.

 

 

 

Tein tänään 1,5 tunnin reippaan lenkin. Halusin hyödyntää kauniin sään ja valon. Lenkki vei Maunulan uurnalehdon vieritse ja poikkesin hautausmaalle. Siellä on aina niin rauhallista. Vaikka autotie kulkee melko lähellä, liikenteen melu ei kuulu sinne.

 

 

 

Hautausmailla on hyvä rauhoittua ja ihastella kauniita hautakiviä ja patsaita.

 

 

 Hyvä ystäväni bongasi tällaisen vanhan hautausmaan, jossa on ihania patsaita. Mielenkiintoisen näköinen paikka minunlaiselleni, jota viehättää vanhojen hautausmaiden lisäksi myös vanhat autiotalot

 https://www.google.fi/search?q=highgate+cemetery&hl=en&rlz=1R2AURU_fiFI501&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=FGBoUKv2E67b4QS4pICgDw&ved=0CDsQsAQ&biw=990&bih=504

Vuorokausirytmi hieman sekaisin, mutta ihmekös tuo, kun ei ole mikään pakko aamulla tiettyyn aikaan nousta ja ihana, taivaalla mollottava täysikuukin sotkee mun unirytmin.

Sain käytyä vaatekaapit läpi. Ärsyttävän paljon oli vaatteita, jotka ovat "kutistuneet" kaapissa. En tykkää ollenkaan tuosta suuntauksesta, mutta yritän ottaa rennosti. Osa vaatteista lähti Hesyn kirpparille, osa roskiin ja jonkin verran meni kellariin odottamaan parempia aikoja ja ihmettä, että vielä muutaman kilon kutistuisin. Hieman uutta vaatetta hankin UFF:sta. En halua (enkä kyllä pystykään) satsaamaan suuria summia vaatteisiin.

Tein tänään ekan työttömyyskorvaushakemukseni kahdelta viikolta. Ei rahaa paljon ole tulossa, mutta tyhjää parempi. Hyvin olen kuitenkin pärjäillyt. En ole juurikaan shoppaillut ja ruoassakin yritän säästää. Ostin kaalia (0,49 €/kg), punajuuria ja tofua. Ensi viikon ruokatarvikkeet siis hankittu. Edullista, terveellistä ja yllättävä kyllä, vielä hyvääkin. Tärkeimmät asiat onneksi eivät ole rahassa mitattavissa.  Ilmaista on Suomen kaunis luonto, hyvät ystävät, musiikki ja Hilma, joka köllöttelee mielellään mamman kainalossa soffalla ja huokailee. Tämä on onnea :)

 

 

Hyviä uutisia

Tänään oli tullut tieto, että en saa karenssia. Näinhän sen piti mielestäni mennäkin, mutta kun pelottelivat TE-toimistossa. Nyt voin anoa työttömyyskorvausta. Kiva, että jotain säännöllistä tuloa on, jolla saa laskunsa maksettua. Työnhaku jatkuu tottakai.

 

Menoja täytyy pienentää, joten kävin irtisanomassa jäsenyyteni yksityiselle kuntosalille. Ei vaan ole varaa nyt. Täytyy miettiä edullisempia liikuntamuotoja.

 

Enkuntunnit alkoivat viikko sitten. Ihan kiva harrastus. Enemmän tosin pitäisi tehdä töitä, jotta sanasto jäisi mieleen, mutta hyvä näinkin.

 

Vaatekaapit odottavat läpikäymistä. Järjestelyä, liian pieneksi "kutistuneiden" vaatteiden kaapista poistamista ym. Teen inventaarion käyttökelpoisista vaatteista ja katson mitä puuttuu. Sitten vaan UFF:aan tai kirppikselle ostoksille.

 

Oikein mahtavaa uutta viikkoa kaikille. Ulkona on ihana syysmyrsky, jonne suuntaan Hilman kanssa :)

Syksykin on jo saanut

Aika on kulunut vinhaa vauhtia. Olen virallisesti työtön ja hoidellut asioita TE-toimistossa ym. Nyt odottelen neljä viikkoa päätöstä siitä, saanko karenssia. Todella outoa. Minuthan on irtisanottu koeaikana! En tiedä, koska rahaa alkaa tulla ja paljonko. 

 

Olen hieman pallo hukassa. Väsynyt edelleen. En saa rytmitettyä päiviäni järkevästi, mutta ehkä se tästä vielä selkenee. Työpaikkoja olen katsellut, mutta sopivia ole tullut eteen.

 

Yritän kuntouttaa itseni ja ottaa rauhallisesti. Olen postikortteillut ja pienimuotoisesti harrastanut filateliaa. Eli liotellut kauniita merkkejä ja laitellut keräilykansioihin. Ei mitenkään systemaattisesti kuitenkaan.

 

Liikuntaharrastuksen jatkoa täytyy katsoa. Mulla ei enää ole varaa tuohon yksityiseen saliin :( Ja tietty muutoinkin oltava tarkkana rahan kanssa.

 

Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Yritän nauttia joka päivästä ja keksiä jotain kivaa. Ehkä tämä pysähdys oli pakko tulla. Viimeiset kuusi vuotta on ollut yhtä YT-neuvottelua ym. Rankkaa on ollut. Nyt on aika voimaantua ja katsoa tulevaisuuteen.

 

 

 

(otin kuvaa sienistä, kun joku utelias tunki nenänsä mukaan kuvaan :D)

Se siitä

Olen täälläkin kertonut paineista oppia uusi työni. Kunnollista perehdytystä ei ole ollut ja otaksutaan, että opin 1,5 kuukaudessa valtavan määrän uutta asiaa.

Aloin saada vakavia stressioireita ja lääkäri antoikin tänään loppuviikon sairaslomaa. Iltapäivällä sain soiton, että työsuhteeni on koeajalla purettu. Eli tässä sitä nyt ollaan 1.9. lukien ekaa kertaa elämässään työttömänä.

Ei aina mene niin kuin Strömsössä. Luulin löytäneeni vihdoin oman alani ja toivotun kokoaikatyön, mutta en ollutkaan oikea tyyppi tuolle paikalle.

No, nyt täytyy katsella, minnekä päin tästä mennään. Helppoa ei tulle olemaan, mutta luotan siihen, että elämä kantaa :)

Sain äidiltä ja isältä tällaisen parvekekukan nimpparieni kunniaksi. Keltainen väri piristää :)

Taidetta

Olin eilen hyvän ystäväni kanssa Ilona Sampovaaran näyttelyn avajaisissa. Ties kuinka mones kerta, kun sain kutsun. Maalauksiaan en ole pystynyt koskaan ostamaan, mutta postikortteja ja koruja kylläkin.

Kävimme samalla reissulla syömässä ja nauttimassa pullollisen kuoharia. Taas jaksaa seuraavan työviikon. Hieman on stressiä uudesta duunista, tulee uniinkin, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja katsotaan, onko tämä se "mun juttu", vai yritänkö vielä kerran jatkaa matkaa eteenpäin.

Isä ja äiti kävivät ulkoiluttamassa Hilmaa perjantaina, kun menin töistä suoraan kampaajalle ja olivat jättäneet tuliaisiksi tällaisia :)

Olen  huomannut, että pitäisi uudistaa tuo seuraamieni blogien lista. Moni taitaa olla kesätauolla ja jotkin lopettaneet. Itsekin mietin tämän blogin jatkoa. Tekisinkö toisen pelkästään postikortteiluun vai mitenkä toimisin.

Hikistä on

(Hilma laiduntaa...)

On ollut niin kuuma päivä, etten ole nenääni ulos pistänyt kuin pakolliset, eli Hilman ulkoilutukset. Eikä Hilmiskään ole jaksanut pitkiä lenkkejä tehdä.

Olen "tapellut" tämän blogin kanssa. Yritin lisätä toisen kirjoittajan, kun jostain luin, että sitten taas saa laitettua lisää kuvia. No, kirjoittajan lisäys onnistui, mutta en osannut antaa oikeuksia muokata blogia. Eli ei tule mitään.

Töissä tulossa kiire viikko, kaikenlaisia dead lineja. Toivottavasti saan nukuttua edes jonkin verran ensi yönä. Olisi kiva, ettei olisi ihan silmät ristissä.

Kortteja olen taas saanut, kiitos vaan kaikille. Mutta en ole kuvannut tänne, kun kuvatila muutoinkin vähissä.

Kävin muutama päivä sitten keskuspuistossa tekemässä reippaan lenkin ja vierailin samalla myös Hesyn eläinten hautausmaalla. Siellä näkee sen rakkauden määrän, mikä lemmikki saa aikaseksi.

Tällaista joutavaa jorinaa tällä kertaa. Mukavia heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille.

Mukavat vapaapäivät

Ai, että olen nauttinut muutamasta vapaapäivästä. Tulivat todella tarpeeseen. Olen kävellyt, mulla oli pitkästä aikaa eräs kiiltokuvakeräilijäkaveri kylässä ja käytiin samalla Hesyn kirppiksellä. Tänään kävelyreissulla päädyin eläinten hautausmaalle ja siellä oli ihana pariskunta, jotka muuttivat meidän talosta pois vuosi sitten putkiremontin aikaan. Sattumia ei ole, joten oli tarkoitettu, että osumme samaan paikkaan samaan aikaan. Oli ihana pitkästä aikaa rupatella ja mut kutsuttiin kylään :)

Hesyltä tarttui jotain pientä mukaan, mitä en vaan voinut jättää ottamatta:

Vanhoja ompelukuvia, näköjään Kristinan kuvittamia. Mulle tuttu tyyppi postikorteista. Lankoja tuossa ei ole mukana, mutta oliko niissä koskaan?

Paperinukke, porvarisneito ja palvelijattarensa. Pitkästä aikaa uusi paperinukke kokoelmiin. (Kuvasta tuli huono).

Koska en omista puutarhaa, ei ole tarvetta puutarhatontuillekaan. Tämä itse maalattu n. 10 cm korkea tonttu oli silti pakko pelastaa. Saa puutarhan puuttuessa asustella kesällä parvekkeella.

Olen myös kerännyt vihreää lasia. Ei mitään vanhaa, eikä välttämättä kallistakaan. Nämä kaksi olivat ihan tavis pulloja, mutta väri ja muoto viehättivät

Oikein mukavaa uutta viikkoa kaikille! Nauttikaa elämästä.