Serlachius museosta lähestyttiin aktiivisia kiiltokuvakeräilijöitä ja kutsuttiin osallistumaan Lapsuuden leikit näyttelyyn Mäntässä. Neljä innokasta keräilijää otti kutsun vastaan ja perjantai-iltana kaatosateessa matkasimme kohti Mänttää.
Rakensimme oman pienimuotoisen näyttelyn museon näyttelyn yhteyteen ja harrastimme tuttua kiiltokuvien vaihtamista / ostamista / myymistä keskenämme.
Myös museossa vierailijat saivat tutustua aarteisiimme ja ostaa halutessaan kuvia. Ihan kivasti porukkaa kävikin. Oli mukavaa kuunnella ihastuneita huudahduksia, kun löytyi lapsuudesta tuttuja kuvia ja ne toivat muistoja mieleen. Museolla kaikki toimi erittäin hyvin ja he olivat jopa mainostaneet kiiltokuvia paikallislehdessä. Täyden kympin suoritus.
Myös museossa vierailijat saivat tutustua aarteisiimme ja ostaa halutessaan kuvia. Ihan kivasti porukkaa kävikin. Oli mukavaa kuunnella ihastuneita huudahduksia, kun löytyi lapsuudesta tuttuja kuvia ja ne toivat muistoja mieleen. Museolla kaikki toimi erittäin hyvin ja he olivat jopa mainostaneet kiiltokuvia paikallislehdessä. Täyden kympin suoritus.
Tämä Villeksi ristimämme kaveri kuului siihen harvinaislaatuiseen miesryhmään, joka jaksoi koko viikonlopun istua kanssamme ja katsella kiiltokuvia.
5 kommenttia:
Ihania kiiltokuvia ja mukava harrastus. Vanhanajan kiiltokuvia on varmasti vaikea enää mistään saada. Ovat todellisia aarteita.
t.riitta
Ahaa, tämä selittää Mänttä-vierailun. Oli varmasti mielenkiintoinen viikonloppu :)
Jaana, olisi ollut kiva visiteerata sinunkin luonasi, mutta olimme tosiaan museolla kiinni kummatkin päivät.
miten se Serlachius-museo mäntässä on? minä olin jotenkin vahvasti mieltänyt Serlachiukset Tampesteriin. Joudunko nyt entisenä tamperelaisena häpeämään? Millainen museo oli?
^museo oli ihan mielenkiintoinen. Sen mitä nyt ehdimme kiltsuilulta museoon tutustua.
Lähetä kommentti