Pieniä iloja

Tärkeintä ovat pienet ilot, kun suurempiin asioihin ei tunnu saavan muutosta.

Iloitsen
* asiakkaalta saadusta kahvipaketista ja vapaalipusta Kirjamessuille
* rakkaista ruttutytöistäni
* aurinkoisesta syksysäästä
* terveydestä ja ystävistä
* siitä, että viikonloppua on vielä paljon jäljellä.

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Kirjavinkkejä

Käytän nykyään  kirjaston palveluja enemmän kuin ennen. Varsinkin ns. tietokirjoja tulee lainattua. Tässäpä kaksi vinkkiä; viimeiset vieraat - elämää autiotaloissa (Fagerström/Rasa/Villamo). Mahtavia kuvia sisältävä kirja, joka kertoo ihmisten hylkäämistä taloista. Eläimet ovat ottaneet ne uusiokäyttöön ja talot ovat saaneet uudet asukkaat.

Toinen suositeltava kirja on Sanni Sepon Palsta, joka kertoo viljelyspalstojen elämästä. Tässäkin kirjassa on hyvä kuvitus (niistä kaksi on päässyt blogiini).

Ihan omaksi piti hankkia Anni Nykäsen Mummo-sarjakuva. Jossain blogissa tähän sarjakuvaan tutustuin ja tykästyin. Kun kuulin, että Mummo pääsee ihan kirjojen kansiin, tein tilauksen Sammakko-kirjakaupan kautta. Ensimmäinen painos myytiin heti loppuun. Eilen vihdoin sain oman kappaleeni :)

Mukava viikonloppu

Onpa ollut mukava viikonloppu. Lauantaina näin hyvää ystävääni ja ex-työkaveriani, Kisiä. Kävimme herkullisella vuohenjuustosalaatilla ja nautimme lasillisen aitoa champanjaa. Tuli käytyä myös mielenkiintoisissa kaupoissa ostoksilla.

Tänään Hilman kasvattaja, Pasi Apajalahti, kävi ottamassa Hilmasta serttivoittajakuvia. Mukaan tuli myös ns. epävirallisia kuvia, joista osan laitan tänne näytille. Kyllikin pääsi mukaan kuviin :)

Pakinkylän VPK-talolla oli eläinsuojeluaiheinen tapahtuma, jossa kävin ostamassa arpoja, postikortteja ym. Rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Samalla reissulla piipahdin vanhempieni luona, kun kulmilla olin. Tänään pitäisi vielä tehdä enkunläksyt. Miten  aina jäävätkin viime tippaan...

Yrittänyttä ei laiteta

Tulipa tehtyä taas yksi työhakemus. Ehkä mut joku joskus huomaa. Syksy toi tullessaan myös Työväenopiston englanninkielen kurssin. En ehtinyt koulussa juurikaan enkkua lukea, joten on ihan hyvä kerrata asioita. Ja se on ihan kivaakin, ei liian tiukkapipoista touhua. Vakiparini ei näköjään jatkanutkaan opiskelua, mutta onneksi tutustun nopeasti uusiin ihmisiin. Läksyt tahtovat jäädä viimetippaan eikä tule tarpeeksi luetuksi sanoja ja kielioppia. Mutta ehkäpä tästä vielä aktivoidun entisestään.

Äiti kävi eilen ulkoiluttamassa Kyllin ja Hilman. Tuli bussilla ja vei tytöt eri aikaan ulos, kun ovat niin erilaisia energialtaan ja äitini pelkäsi, ettei pärjää kahden kanssa. Isäni on jonkun kaverinsa mökillä remonttia tekemässä, eikä näin ollen päässyt mukaan avuksi. Kyllä mulla on ihanat vanhemmat. Ilman heitä en enkun tunnillekaan olisi päässyt, kun sinne on töistä suoraan kiirehdittävä.

Viikko on jo puolessa välissä ja viikonloppu edessäpäin. Mikäs tässä on ollessa. Alla olevat kuvat eivät liity mitenkään tähän tekstiin. Miina Äkkijyrkän (en osaa kutsua häntä uudella nimellään) vasikat ovat aina kuuluneet suosikkeihini. Kun ostoskeskus puretaan, pitää näillekin keksiä uusi sijoituspaikka. Nyt ovat ohikulkureittini varrella. Toivottavasti jatkossakin pystyn niitä ihailemaan. Tuovat aina hyvää mieltä tullessaan.

Lintujen laulua ei juurikaan enää kuule. Tämäkin asunto, missä kirjosieppo kesällä pesi, on jo tyhjä.

                                           

                                                 

Eräs syksyinen aamu

Läheisessä puistikossa on harvennettu puita. Kylli ja Hilma osallistuvat mielellään puiden jälkikäsittelyyn.

Kesä meni ja syksy tuli

Helteinen kesä on takanapäin. Blogini ei ole virallisesti ollut tauolla, mutta enpä ole saanut aikaseksi kirjoittaa tai kuvata mitään. Pitäisi aktivoitua taas.

Elämäni kulkee päivästä toiseen samanlaisena. Kokoaikaista työtä en yrityksistä huolimatta ole vielä löytänyt. Liikaa hakijoita ja minulla ehkä liikaa ikää ja liian vähän koulutusta. Mahdoton yhtälökö? Joskus mieli on maassa eikä jaksaisi mitään, mutta sitten taas yritän aktivoitua ja ajatella mitkä kaikki asiat elämässäni on kunnossa. Yhtä tunteiden vuoristorataa tämä viimeksi kulunut vuosi elämässäni on ollut.

Kesän kohokohta oli 20.8., kun olin Stadikalla katsomassa U2:sta. Vuotta aikaisemmin olin ostanut lipun ja vihdoin koitti kauan odotettu päivä. Eikä ollut pettymys. Jokaisen euron väärti oli tuo konsertti.

Hilman kanssa ollaan käyty pari kertaa näyttelyssä. Eilen neiti yllätti Hakunilassa saaden ekan serttinsä ja oli PN2. Kameraa ei tietty ollut mukana, mutta kasvattaja varmasti ottaa virallisen sertikuvan kaunokaisesta.

Olin tänään Benitan ja porokoira Martan kanssa keskustassa piknikillä. B oli tehnyt ihanaa pizzaa ja omenapiirakkaa, nam ja maiskis. Kävimme katsomassa Senaatintorilla United Buddy Bearsit, joita oli 142 kpl, yhtä monta kuin YK:n jäsenvaltioita. Kovasti ne ihmisiä kiinnostivat. Suomen karhu oli minulle pettymys. Tässä muutama kuva minua eniten miellyttäneistä karhuista:

Mukava viikonloppu Mäntässä

Serlachius museosta lähestyttiin aktiivisia kiiltokuvakeräilijöitä ja kutsuttiin osallistumaan Lapsuuden leikit näyttelyyn Mäntässä. Neljä innokasta keräilijää otti kutsun vastaan ja perjantai-iltana kaatosateessa matkasimme kohti Mänttää.

Rakensimme oman pienimuotoisen näyttelyn museon näyttelyn yhteyteen ja harrastimme tuttua kiiltokuvien vaihtamista / ostamista / myymistä keskenämme.
Myös museossa vierailijat saivat tutustua aarteisiimme ja ostaa halutessaan kuvia. Ihan kivasti porukkaa kävikin. Oli mukavaa kuunnella ihastuneita huudahduksia, kun löytyi lapsuudesta tuttuja kuvia ja ne toivat muistoja mieleen. Museolla kaikki toimi erittäin hyvin ja he olivat jopa mainostaneet kiiltokuvia paikallislehdessä. Täyden kympin suoritus.

Tämä Villeksi ristimämme kaveri kuului siihen harvinaislaatuiseen miesryhmään, joka jaksoi koko viikonlopun istua kanssamme ja katsella kiiltokuvia.