sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Talvi senkun jatkuu

Pakkasia riittää. Ei muuten haittaa, mutta koirien kanssa ulkoilu jää vähiin, kun paljaat jalkapohjat eivät kestä kylmää. Tossutko pitäisi hankkia? Itse saan  tarpeeksi vaatetta niskaan, mutta kasvot tahtovat paleltua. Kommandopipoko auttaisi? Ulkona on kaunista ja kyllä se kevätkin tulee, vaikkei ihan heti.

Tänne ei kuulu mitään ihmeempiä. Töitä haetaan edelleen. Huippuhakijamäärä oli eräässä paikassa, jota hain (enkä tullut valituksi): 363 hakijaa! Eli lottovoitto sille, joka paikan sai.

Mulla on ollut taas käsien kanssa ongelmia. Mystisiä nivelvaivoja ja hermosärkyä, jolle ei aikoinaan löytynyt syytä, vaikka asiaa tutkittiin ja reumakokeetkin otettiin. Toista kättä on särkenyt pari yötä. Sormet eivät taivu, eikä kädessä ole puristusvoimaa. Ihan kosketus-arka. Täytyy katsoa, millainen huomenaamulla on. Yleensä nämä vaivat eivät onneksi kestä montaa päivää.

Yritän rämpiä eteenpäin ja nähdä ympärilläni positiivisia, vaikka ihan pienen pieniäkin asioita. Talvilomakin on edessä. Saa levätä ja ladata akkuja. Eiköhän se tästä taas.



Kuka on ollut nälkäinen?





tiistai 15. helmikuuta 2011

Hyvää syntymäpäivää rakas mummukka

Kylli vietti tänään 9-vuotissyntymäpäiviään. Viime aikoina mummukalla on ollut ongelmia terveyden kanssa eikä ollut ollenkaan varmaa, että syntymäpäivää voidaan viettää. Olen onnellinen, että olemme vielä yhdessä ja toivon, että aikaa on jäljellä paljon.

Onnittelut Kylli, olet rakas.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kevättä kohti

Tällaiseen lumiukkoon törmäsin päivänä muutamana kävelylenkillä. Lieneekö enää pystyssä kun on ollut niin suojasäät.

Odotan kovasti kevättä, valoa ja sen myötä toivottavasti lisääntyvää energiaa. Olen ollut aivan puhki. Väsynyt, mikään ei kiinnosta eikä mitään ylimääräistä saa aikaseksi. Töissä ollut pidemmät päivät, kun on yksi ollut vuosilomalla ja Kylli-mummelin vatsalaukun kaasuuntuminen uusiutui. Tämän viikon olen vetänyt työpäivät nukkuen öisin alle viisi tuntia. Aluksi en uskaltanut nukkua ja sitten oli unirytmi ihan sekaisin. Perjantaina tuntui siltä, että jos joku sanoo yhdenkin väärän sanan,niin lyön. Liika on liikaa. Uutta työtä ei vaan löydy. Yritän pysyä posiviitisena, mutta ei se aina tahdo onnistua. En tiedä, kauanko jaksan. Kesäloma saisi jo tulla.

Hyvä ystäväni menetti äkillisesti jouluaattona rakkaan koiransa. Murhe oli suuri. Nyt kuitenkin talossa on taas ilo ylimmillään, kun tällainen uutta kotia kaipaava kaunokainen otti paikkansa ystäväni  kainaloisena.



Toivon, että voisin kirjoittaa positiivisia ja hyviä asioita tänne. Nyt niitä ei ole muuta kuin se, että Kyllin olotila on kohtalaisen hyvä. Yritän työntää pois mielestä sen, että tilanne voi muuttua radikaalisti koska tahansa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Keräilijä teki löydön

Sain yhtäkkiä päähäni tällä viikolla, kun pääsin eräänä päivänä aikaisin töistä kotiin, että käyn tutussa postimerkkiliikkeessä katsomassa, olisiko siellä koirakortteja. Lähinnä omaa rotuani etsin ja löysinkin pari korttia, joista olin todella iloinen.Olivat hieman vanhempaa tuotantoa ja maksoivat muutaman euron kappaleelta.

Sitten myyjä toi eteeni vielä toisen laatikollisen uudempia kortteja. Ja mitä sieltä löytyikään; valtavasti bulldoggikortteja. En voinut vastustaa kiusausta, vaikka rahaa ei ollutkaan kortteihin tuollaista summaa budjetoitu. Saaliina 140 korttia, joista 44 minulle uutta ja kokoelmaani päätyvää. En ehtinyt liikkeessä kortteja sen kummenmin tutkia, kun oli kiire koiria ulkoiluttamaan. Kotona sitten tutkiskelin ja yllätyksekseni huomasin, että kortit olivat minulle tutun henkilön jäämistöä. Hänen luonaan vierailin näyttämässä ensimmäistä bulldoggin pentuani. Jokin etiäinen minulla oli,  miksi piti yhtäkkiä lähteä katsomaan kortteja, vaikka en ollut tuolla vieraillutkaan pariin vuoteen.

Loput korteista laitoin fb:iin oman rotuni kirppisosioon, jossa rodun harrastajat vaihtelevat postikortteja, laittavat näytille hyviä kirppislöytöjään jne. Melko pian melkein kaikki kortit varattiin. Yritin saada jokaiselle jotakin. Jaettu ilo kun on paras ilo.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, mitäpä tuo tullessaan?

Blogini on ollut ihan hunningolla, kuten niin moni muukin asia elämässäni. Energiaa ei ole työn lisäksi löytynyt mihinkään. Ei harrastuksiin, ei liikuntaan ja kodinhoitokin on ollut ihan retuperällä. Yritän jaksaa jatkossa hyödyntää vapaa-aikani paremmin. Toiveissa edelleen uusi työpaikka. Hakemuksia on tehty jonkin verran.

Jostain se optimismi pitäisi taas kaivaa esiin, jotta jaksaisi luottaa tulevaan ja siihen, että muutoksia parempaan suuntaan tapahtuu.

Vuosi 2010 on ollut elämäni vaikein. Työpaikan menetys otti lujille. Loppuvuodesta Kylli-mummeli sairasteli. Epäiltiin osittaista vatsalaukunkiertymää. Kuvissa näkyi jotain "ylimääräistä" rintakehän alueella. Toivon vaan, että vielä olisi yhteistä aikaa edessä. En uskalla edes ajatella sitä, että tiemme eroaisivat.

Lukijoita ei taida olla montaa, kun ei täällä kuukausiin ole mitään tapahtunut. Toivotan silti kaikille täällä piipahtaville oikein mahtavaa vuotta 2011.


sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Taas vuoden vanhempi

Niin aika vierähti ja mittariin rapsahti taas vuosi lisää. En ole juhlistanut päivää mitenkään erityisemmin. Pannukakulla ja tummalla reilun kaupan suklaalla olen herkutellut ja olen tehnyt sitä mistä nautin - eli kävellyt luonnossa. Onkin tullut bongattua muutama punatulkku ja närhi. Ja äsken keittiön ikkunasta katselin, kun käpytikka askarteli pihalla kannon kimpussa. Toivottavasti löysi syötävää.

Tällaisen ihanan ovipidikkeen (tai vaikka kirjatuen/paperipainon) sain eilen hyvältä ystävältäni Kisiltä. Sai minut houkuteltua keskustaan shampanjalasilliselle, ilman että aavistin mitään taka-ajatuksista :)

Lunta ei vielä ole, vaikka sitä hieman jo höytäilikin. Mutta talvi on tulossa, sen tuntee. Eilen sain kyydin kaupoille ja nyt on ensimmäinen auringonkukansiemensäkki odottamassa parvekkeella talven tuloa. Vielä pystyn lintuja ruokkimaan ja sen on ilo, josta yritän nauttia ennen kuin se loppuu minusta riippumattomista syistä.

Työrintamalta ei mitään uutta. Muutamia hakemuksia olen tehnyt. Olen aika stressaantunut tämänhetkisestä tilanteesta, mutta minkäs teet. Onneksi viikonloppuisin on kivaa ohjelmaa ja Kirjamessutkin ovat tulossa :) Minulle on ennustettu, että on vain ajan kysymys, milloin uusi työpaikka löytyy. Tähän haluan uskoa.

Tällaisen ihanan muistikirjan hankin jokin aika sitten. Jos kiinnostuit, niin käypä kurkistamassa http://villiviinikuisti.blogspot.com/

maanantai 4. lokakuuta 2010

Hyvää eläintenpäivää 4.10!

Uusi viikko alkoi taas. Sain viikonloppuna tehtyä "työlistalta" monta asiaa pois ja olen siitä onnellinen. Ehdin myös rentoutua; harjata tyttöjä, joilla on kova karvanlähtö. Tehdä erikseen lenkin: Hilman kanssa pitkän ja nopean ja Kyllin kanssa samoilimme lähimetsikössä ja ihmettelimme maailman menoa. Tuli myös katsottua tallentamani Philadelphia leffa. Oli hyvä. Tulipa hieman tilaa täydelle digiboxille.

Oikein hyvää uuden viikona alkua kaikille!