Ostoksia ja vielä koiruuksia

Oli niin pitkä bloggaustauko, että täytyy laittaa tuplapostaukset. Kovin paljon en ole uskaltanut tuhlata, mutta jotain uutta vaatetta on tullut ostettua sekä kaupasta että kirppiksiltä. Ja yllätys-yllätys, kaikki vihreää! Lempivärinihän se onkin. Noita lyhythihaisia puseroita en tosin voi juuri nyt käyttää, kun Heinolan näyttelyssä paloin/rusketuin niin, että päällä näyttäisi koko ajan olevan pitkähihaiset hansikkaat ja kaulalappu. Eli kivat rajat, jotka eivät tämän kesän aikana katoa.

Uma Aaltosen kirjoja minulta on löytynyt entuudestaankin hyllystä. Mm. Colette, pieni musta koira on suosikkini. Kyynelehtimättä sitä ei voi lukea. Tämän heppakirjan bongasin Kierrätyskeskuksesta, minne lähinnä menin katsomaan koirille uutta nojatuolia, kun entisen istuinosan kangas on revennyt. Minua viehättää kirjassa Julia Vuoren kuvitus. Tuolia en valitettavasti löytänyt. Tuo pieni kaktus oli Valtterin itsepalvelukirppikseltä adoptoitava. Minulla on melko huono viherpeukalo, joten varpaat ja sormet ristissä, että kaktus ei heti menehdy.

Koirien kuvista käy hyvin ilmi tyttöjen erilainen energiataso. Kylli tosin on kohta veteraani ja Hilma vasta nuori-neiti. Mutta ei Kylli ole koskaan välittänyt leluista. On filosofi, joka tykkää istua, mietiskellä ja katsella maailman menoa. Hilma taas on varsinainen Duracell. Hetken nukkuu ja sitten taas kannetaan kaikki omat lelut yksitellen kovan ravistuksen kera olohuoneeseen. Kiva katsoa kun toisella on hauskaa.

Kuvat eivät ole mitenkään korkeatasoisia tai taiteellisia, mutta ei ollut tarkoituskaan.

Heinäkuu lähenee loppuaan...

Minne heinäkuu melkein jo katosi? Illat ovat selvästi pimentyneet, joten syksy on tulossa. Ei siinä mitään, se on yksi lempivuodenaikojani. Sikäli kun joka päivä ei tule kaatamalla vettä. Rakastan syksyn värejä kun olen syksyn lapsi.

Lomalla on tullut käytyä pitkästä aikaa koiranäyttelyssä muussakin roolissa kuin katsojana. Hilma-penaskan kanssa on harjoiteltu muutama pentunäyttely ja nyt viikonloppuna olisi sitten rodun erikoisnäyttely edessä. Likka on vilkas kuin elohopea, joten tiettyjä haasteita hänen esittämisensä asettaa. Mutta ei näyttelyharrastus niin kuolemanvakavaa ole. Ylläolevat kuvat on ottanut Hilman kasvattaja (Liisa Suoninen/Pasi Apajalahti). Kylli on oloneuvoksena, sillä hän ei koskaan oikein näyttelyitä sulattanut. Hermostui ja stressasi, joten mitäpä toista kiusaamaan. Rakashan tuo on ilman pokaaleja ja ruusukkeitakin.

Tuli käytyä myös pitkästä aikaa eläinten hautausmaalla. Siellä aistii ja näkee sen rakkauden määrän, mitä lemmikkieläimiin sisältyy. Pääasiassa siellä oli koirien ja kissojen hautoja, mutta myös pienempien lemmikkien viimeisiä leposijoja löytyy. Kaunis paikka.

Kävin myös hyvän ystäväni kanssa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja minä pöljä unohdin kameran kotiin. Harmitti todella. Tuskin seuraavalla kerralla menen uudestaan kasvihuoneisiin käymään. Mutta jos pihalta saisin jokun kuvan napattua. Kunhan ennen syksyä ehtisi, jotta olisi jotain kuvattavaakin.

Borgå

Porvoo on aina ollut yksi lempipaikoistani. Muistan lapsena mummolareissut Myrskylään, kun ajoimme Porvoon läpi. Halusin aina asua siellä eikä tunne ole minnekään kadonnut, vaikka olen vahvasti kiintynyt kotikaupunkiini Helsinkiin. Tänään muutaman vuoden tauon jälkeen tuli piipahdettua Porvoossa. Rakastan vanhoja puutaloja, mukulakivikatuja ja käsityöläisliikkeitä. Tuli kahviteltua torin laidalla Gabriolessa ja käytyä Porvoon nukke- ja lelumuseossa. Siellä olisi saanut kevyesti kulumaan monta tuntia. Kotiinviemisiksi löytyi mm. kierrätyslasista tehty kaulakoru sekä korvakorut. Ihanaa, kun voi tukea pieniä yrittäjiä.

Siivekkäitä

Kävin tänään Heinolan lintutarhalla ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli nähtävä paikka kun keväällä kirjoitin nimenikin tarhan puolesta adressiin. Toivottavasti kaupunki saa raha-asiat järjestymään ja tämä paikka jatkaa siivekkäiden auttamista. Itse ajattelin maksaa Heinolan lintutarhan ystävien jäsenmaksun. Rikkana rokassa, mutta jotenkin oma kortensa on tähänkin kekoon kannettava.

Väheksymättä mitään siivekkäitä, suurimman vaikutuksen taisi kuitenkin tehdä korppi ja huuhkaja. Upeita lintuja.

Näissä merkeissä alkoi "kesäloma"

Tulipa perjantaina korkattua ihanaa NVY-kuoharia ja syötyä mozzarella-pestopizzaa. Näissä merkeissä alkoi "kesälomani". Kiva taulu ja säilytysrasiat (joita minulla ei koskaan voi olla liikaa) löytyivät kirppikseltä. Ja mielenkiintoinen kirjakin: Helen Kellerin Elämäni tarina. Mikä parasta, rahat menivät eläinsuojelun hyväksi. Niittykukkia oli välttämättä poimittava maljakkoon loman aloitukseksi. Tänään oli aikaa katsoa ajat sitten nauhoittamani aivan ihana Oopperan kummitus, ah mikä nautinto. Eikä vähiten ihanan Gerard Butlerin ansiosta :)

Koti on kuin pommin jäljiltä. Eteinen täynnä pusseja ja kasseja, joissa on työpaikaltani kotiin tuomat tavarani. Odottavat purkamista. Ja imurin varteenkin pitäisi tarttua. Mutta onhan sitä aikaa. Monta katsomatonta leffaa ja lukematonta kirjaakin odottelevat vuoroaan. Ehkä tasapuolisesti hyötyä ja huvia olisi hyvä strategia. Nyt alkuun on huvin aika.

Kesämökkihaaveilua

Paula Braggen Kesäkodin lumo, josta yllä olevat kuvat ovat, on jo kolmas kesämökkiaiheinen kirja, jonka olen muutaman kuukauden sisällä hankkinut. Kaunis kirja, jota voin suositella lämpimästi.

Jokin kaiho minulla on omaan kesämökkiin. Tiedän että unelma tuskin koskaan toteutuu. Siirtolapuutarhamökkikin kelpaisi, vaikka niidenkin hinnat ovat kivunneet korkealle ja vapautuvia mökkejä jonotetaan. Tyydyn siis ahmimaan silmilläni näitä kuvia, joissa aika tuntuu pysähtyneen...

Pientä kaunista

Huomaan, että kesäisin kaikkien kerrosten alta kuoriutuu se pieni hippi-/runotyttö, joka istuu ja ihmettelee maailmaa ja sen pieniä kauniita yksityiskohtia. Kuten kuvassa koirien ulkoilutusreissulta bongattuja luonnon omia koriste-esineitä. Tai kadun varrelta ruusupensaista kerättyjä varisseita ruusunterälehtiä, joita on mukava kuivattaa.

Se tyttö, joka liian harvoin tekemisen sijaan rauhoittuu olemaan, katselemaan ja ihmettelemään. Vaikka siitä kovasti pitääkin. Se tyttö, joka on aina tuntenut elävänsä väärällä aikakaudella. Se tyttö, joka ihmettelee mistä oman paikkansa löytäisi. Se tyttö, joka viimeiset toistakymmentä vuotta on ollut businessmaailmassa, vaikka onkin sydämeltään ekoilija. Onneksi alan löytää taas tuon piilossa olleen tytön :)