Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Yritin tuon onnettoman kamerani kanssa kulkea ulkona vangitsemassa syksyn värejä. Ne ovat niin rakkaita. Lähimetsikössä kävin kuuntelemassa hiljaisuutta (ei enää paljon lintujen ääniä kuulu) ja halailemassa vanhoja, yli 100-vuotiaita kuusia. Siellä ne totisina ja uskollisina seisovat niin kauan kunnes metsurit tulevat laittamaan ne halki, poikki ja pinoon. Asunnothan ovat tärkeämpiä kuin puut - ainakin joidenkin mielestä, huokaus.
6 kommenttia:
Hei, mikä tuo kasvi on nimeltään, joka sinulla on alemmassa kuvassa ( jossa on oranssia kukkia). Mulla on samaa, mutta en tiedä nimeä.
Voi, en tiedä nimeä. Kuva on otettu meidän kerrostalon pihalta. Eräs talomme asukas on innokas puutarhuri ja tuottaa iloa meille muille talossa asuville.
Anteeks, kun poistin tuon ensimmäisen kommenttini. Kirjoitin ihan puuta heinää! Olen ihan unenpöpperöinen näköjään...
Hienoja värejä olet poiminut luonnosta. Tuossa viimeisessä kuvassa on lyhtykukka eli lyhtykoiso. Se on todella erikoinen ja kaunis kasvi. Olen nähnyt sen vain pari kertaa livenä.
Voi, kuinka kauniita huo syksyn värit. Minä olen luontoihminen ja rakastan syksyn värejä. Nyt yritän jos saisin lankojen luonnonvärjäyksessä onnistumaan edes jonkinmoista syksyn väriä,mutta mulla on se arvoitus mitä sieltä tulee....
Kiitos Anu kasvin nimen tiedosta. On kyllä kaunis kasvi.
Villasukka, luonto on kyllä niin ihana ja voimi antava asia. Kun vaan ihmiset osaisivat arvostaa sitä enemmän,
Lähetä kommentti