Aamulla oli edelleen flunssainen olo, joten päiväohjelma meni uusiksi. Kuntosalikäynnin sijaan jäin sohvaperunaksi. Kaivelin digiboksista vanhoja tallennuksia ja bongasin sieltä yhden jakson Ylikomisario Morsea, yksi lempisarjoistani. Ja myös Neiti Marplen seura viehätti tänään. Teetä, auringonhattu-uutetta ja tummaa suklaata on kulunut.
Kun itse käyn hitaalla, niin Hilma on ollut Duracell. Koko ajan Kylli-muorin kimpussa. Täällä käydään mahtavia painiotteluita. Ja minä kun kaipasin rauhaa ja hiljaisuutta...
Huomenna olisi tarkoitus olla siinä kuosissa, että pääsen hyvän ystäväni luokse kyläilemään. Täytyy jaksaa reissata kahdella bussilla. Kunhan vaan malttaisi käydä ajoissa nukkumaan, niin eiköhän se tästä.
1 kommentti:
On hyvä muistaa antautua 'hitaalle' . Jos taka-alalla kokoajan stressaa, että pitäis ja voiku, niin hitailun hyvä vaikutus katoaa.Niinettä muista hitailla rauhassa kun siltä tuntuu...Minäkin yritän. nimim.Helpommin sanottu kuin tehty.
Lähetä kommentti